Päivi Kyllösen mukaan äitien rakkaudenpiiriin mahtuu muitakin kuin oma lapsi. Siksi yhteiset kokoontumiset ovat Päiville tärkeitä.

Äidit löytävät seurakunnan

9.5.12

Pienten lasten äideillä on tarve kokoontua yhteen toisten äitien kanssa. Seurakuntien ovet ovatkin auki monenlaisille äitiryhmille.
   Muun muassa Kiimingissä ja Oulunsalossa työntekijät vierailevat myös vauvaperheiden kodeissa.

Jos keski-ikäinen mies tuskailee, mitä tarjottavaa seurakunnalla on hänelle, moni pienten lasten äiti voi ruksittaa kalenteriinsa, mihin kaikkeen äititoimintaan hän pikkuistensa kanssa ennättää.
   Kuntien vähentäessä talousahdingossaan palvelujaan lapsiperheille monissa seurakunnissa tarjonta päinvastoin lisääntyy: äideillä on tarve kokoontua yhteen ja kirkossa tämä kaipuu on nähty.
   Seurakuntien työntekijät kohtaavat tulevia äitejä usein jo perhevalmennuksessa ja muun muassa Kiimingissä työntekijät vierailevat kodeissa, kun lapsi on täyttänyt puoli vuotta.
   Runsaan tarjonnan vuoksi vain harvalle äidille kirkon kynnys on enää liian korkea. Jos seurakunnan tilaisuudet kuitenkin oudoksuttavat joitakuita, tarjoaa kirkko olkapäätään äideille myös verkossa.

Äitiys yhdistää vieraammatkin
ihmiset toisiinsa

Oulunsalolainen Päivi Kyllönen käy puolitoistavuotiaan Juho-poikansa kanssa kahdessa seurakunnan ryhmässä: maanantaisin Muskari-perhekerhossa ja tiistaisin Rytmi ja riimi -ryhmässä.
   Kyllösen syy osallistua kirkon kerhoihin on selvä:
   – Juho ottaa ryhmissä kontaktia muihin lapsiin ja itse saan tavata muita aikuisia. Hiljentymishetket ja kerhokirkko kuuluvat asiaan. Minulle on tärkeää myös oppia uusia lauluja ja riimittelyjä virikkeeksi kodin arkeen, hän selvittää.
   – Äitiys on asia, joka yhdistää hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Lasten kanssa kaikki kokevat jotain samaa ja yhteistä puhuttavaa löytyy. Äitiyden äärellä tulee kohdattua niitäkin lähimmäisiä, joiden kanssa ei yhteyttä muutoin olisi. Se on hyvin rikasta ja antoisaa.

Maksuttomuus
ja avoimuus tärkeitä

Päivi Kyllönen kertoo arvostavansa sitä, että seurakunnan kerhot ovat kaikille avoimia, maksuttomia ja ohjaajat ammattitaitoisia.
   – Lapsen synnyttyä sain kirjeen seurakunnasta ja siinä tarjottiin mahdollisuutta pyytää diakonissa vierailemaan kotona. Minusta se oli mukava kädenojennus kotiseurakunnalta ja merkitsi kirkon tulemisesta ihmisten lähelle.
   Kyllönen arvioi, että seurakunta on Oulunsalossa merkittävin lapsille suunnatun vapaan toiminnan järjestäjä – tai ainakin aktiivisin tiedottaja.
   – Seurakunnan toiminta antaa mahdollisuuden luoda verkostoja myös meille, jotka olemme muuttaneet Oulunsaloon muualta, Juhon äiti sanoo.

Syyllisyys
tuttu puheenaihe

Oulun seurakuntien päihdetyön naisten ryhmässä on useita äitejä. Sari ja Leena (nimet muutettu) ovat molemmat yksinhuoltajia. Heille naistenryhmä on henkireikä, josta saa voimia myös äitinä olemiseen.
   – Kun arjesta pääsee välillä käymään ryhmässä ja voi osallistua esimerkiksi yhteisille retkille, jaksaa kotona paremmin, Sari sanoo.
   Hän kertoo, että ryhmäläisten kesken uskaltaudutaan puhumaan asioista avoimesti. Kun perheen elämää varjostaa äidin päihteidenkäyttö, nousee puheenaiheeksi usein syyllisyys.
   – Tunne siitä, että on huono äiti, on meille monille tuttu kokemus, Leena kertoo.
   Naisten ryhmässä on eri-ikäisiä naisia. Leena kertoo, että on huojentavaa kuulla vanhempien lasten äideiltä, että murrosiästäkin perheissä selviydytään.
   Sen lisäksi, että naiset jakavat ryhmässä keskenään tuntojaan, Sarin mukaan monilla heistä on myös hyvä keskusteluyhteys seurakunnan työntekijöihin.
   – Kunpa ihmiset tietäisivät, miten tavallisia ihmisiä seurakunnissa on töissä. Heille voi puhua suoraan, heille voi soittaa, kun on huono päivä. Me emme ainakaan ole kokeneet minkäänlaista moralisointia, Sari toteaa.

Urhea äiti kertoo myös väsymyksensä

Tyrnävän kunnan sosiaalityöntekijä, seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön puheenjohtaja Anne Salmenhaara kuvailee äitejä arjen sankareiksi.
   – Teen työtä hyvin erilaisten äitien kanssa ja kunnioitan heitä suuresti joka päivä.
   Lastensuojelussa työskentelevä Salmenhaara haluaa rohkaista äitejä olemaan tarvittaessa myös niin urhoollisia, että he uskaltautuvat sanomaan ääneen myös väsymyksensä.
   – Joskus suurinta huolenpitoa perheestä on se, että hakee itselleen tukea kodin ulkopuolelta. Sitä ei tarvitse hävetä eikä avun hakeminen ole merkki epäonnistumisesta äitinä.
   – Vanhemmat saattavat tarvita tukea silloin, kun odottavat lastaan tai silloin kun lapsi pieni; elämän arkipäiväistyessä ja vauvan tuoman onnenhuuman muuttuessa ehkäpä jopa tylsältä tuntuvaksi arjeksi.
   Salmenhaara kertoo rohkaisevansa äitejä käymään tutustumassa myös seurakunnan kerhoihin.
   – Uskon, että Tyrnävällä kynnys kirkon kerhoon ei ole monillekaan liian korkea. Eikä se sitä saakaan olla. Haluan kannustaa äitejä puhumaan rohkeasti seurakunnan työntekijöiden kanssa. Avoin keskustelu arjen keskellä on tärkeää.
   – Kirkko edustaa koko yhteiskuntaa, siksi kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita seurakuntaan, Salmenhaara sanoo.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 18/2012