Taina Turunen ja Irja Tiensuu uskovat vertaistuen voimaan. He ovat mukana Huoma-yhdistyksessä

Ero voi surettaa enemmän kuin kuolema

30.5.12

Kuulijaa huippaa, kun tukholmalainen terapeutti ja surutyön ohjaaja Esa Puolakanaho kertoo raskaista menetyksistään. Hän on oikea mies kertomaan, miten surusta voi selvitä.
   Esa Puolakanahon isä, äiti ja kolme veljeä ovat kuolleet ja kaksi sisarusten poikaa tehnyt itsemurhan. Kolme ensimmäistä elinvuottaan hän vietti astman takia sairaalassa ja lapsena häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
   Suurimman surun aiheutti kuitenkin oma avioero, jonka myötä hän menetti joksikin aikaa oikeuden tavata omia lapsiaan. Miten surusta siis voi selvitä?
   Heti alkuun Puolakanaho korostaa, ettei menetyksiä ole syytä vertailla. Muutto tai työpaikan menetys voi yhdelle olla yhtä kova paikka kuin äidin kuolema toiselle.

Puhu sinä,
minä kuuntelen

Läheiset eivät aina osaa reagoida suruun sopivalla tavalla pelätessään surevan voimakkaita tunteenpurkauksia. Voi olla, että surevaa ei kuunnella, koska moni ei yksinkertaisesti kykene osallistumaan toisen suruun. Sen sijaan puhekumppani yrittää usein vaihtaa aihetta johonkin keveämpään.
   – Liialliset piristysyritykset ovat harvoin korrekteja. Niiden aika tulee sitten, kun menetyksestä on kulunut riittävästi aikaa. Surevalle on hyvä sanoa, että puhu sinä, minä kuuntelen. Se riittää.
   Puolakanahon mielestä surevaa ei pidä kieltää olemasta surullinen. Vanhemmille ei myöskään kannata sanoa, että ole vahva lastesi takia.
   – Tällainen viesti antaa ymmärtää, ettei se ole tärkeää, miten vanhempi itse voi. Monesti sanotaan myös, että aika parantaa haavat.
   – Aika ei tee yhtään mitään vaan se, mitä me teemme ajan kuluessa, Puolakanaho vakuuttaa.
   – Voimme paeta hyvin kauan omaa sisäistä tuskaamme, mutta ennemmin tai myöhemmin meidän on kohdattava se. Minusta on parempi, että se tapahtuu ennemmin.
   Esa Puolakanaho ymmärsi omassa terapiassaan, että hänen olonsa ja tämänpäiväinen tilanteensa ovat hänen henkilökohtaisen historiansa tulosta.
   – Ymmärsin, että jos en pysty käsittelemään joitain asioita, ne vaivaavat minua loppuikäni.

Menetysdiagrammi
tuo surun paperille

Yksi keino surun työstämiseen on tehdä henkilökohtainen menetysdiagrammi. Perustana on oman elämän pituinen aikajana, johon merkitään elämän suurin menetys päivämäärineen pitkänä poikittaisviivana.
   Muut menetykset merkitään janalle myös niin, että viivan pituus suhteutetaan suurimpaan menetykseen. Tällainen kaavio auttaa hahmottaman oman elämän tragedioita.
   – Olo ei välttämättä tule paljon paremmaksi, vaikka hiljattain ilmaantunutta surua työstäisi kuinka. Se voi johtua siitä, että elämässä on muita menetyksiä, jotka ovat jääneet käsittelemättä, Puolakanaho huomauttaa.
   Puolakanahon vetämissä sururyhmissä joku onkin huomannut, ettei ensiksi piirretty viiva olekaan elämän suurin menetys.
   Terapeutti itse on työstänyt kahdeksan ihmissuhdetta, jopa suhteen nykyiseen vaimonsa.
   – Se paransi suhdettamme. Ihmissuhteiden työstäminen on myös vähentänyt murheitani. En enää mieti ja murehdi menneitä.

Kirje auttaa
jättämään hyvästit

Monia vaivaa se, että ihmissuhteessa jäi jotain sanomatta, kun toinen osapuoli kuoli. Viimeisiksi sanoiksi on voitu heittää jotain ikävää ja ajattelematonta.
   Tällaisestakin murheesta voi vapautua kirjoittamalla surutyön loppuunsaattamiseksi kirjeen menetetylle henkilölle. Sen voi kirjoittaa, vaikka henkilö olisi jo kuollut.
   Terapeutin mielestä tärkeintä on saattaa kommunikaatio päätökseen, eli sanoa vielä se, mikä jäi sanomatta. Kirje on hyvä lukea ääneen jollekin toiselle osapuolelle, jolloin tulee tunne, että se on tullut kuulluksi.
   Kirjeen lopussa jätetään hyvästit. Se voi olla hankalaa, mutta hyvästejä ei jätetäkään kyseiselle henkilölle, vaan sille tuskalle, jota surija on joutunut kantamaan.
   – Parasta olisi, jos konfliktit voisi sopia kasvokkain, mutta aina se ei ole mahdollista.
   – Äitini oli hyvin sairas ja dementoitumassa. Vaikka pelkäsin loukkaavani häntä, menin hänen luokseen keskustelemaan vanhoista asioista. Itkimme siinä sitten yhdessä.
   Puolakanaho uskoo, että jos hän tekee parhaansa vilpittömällä mielellä, ei keskustelu voi mennä väärin.
   – Jos toiset ihmiset eivät aina ymmärrä vilpitöntä tahtoani, se ei ole minun ongelmani.
   Surun työstäminen saa parhaimmillaan aikaan sen, että ihminen kokee helpotusta ja pystyy elämään menneen kanssa. Suruprosessin läpikäynyt saa uutta elämäniloa ja on enemmän mukana nykyhetkessä. Elämä eletään kuitenkin tässä – ei menneessä eikä tulevassa.

Lukuvinkki:
John W. James & Russel Friedman (2010): Surun työstäminen. Käännös Esa Puolakanaho. Svenska institutet för sorgbearbetning.

Henkirikosta on vaikea antaa anteeksi

Kun oma läheinen kuolee henkirikoksen seurauksena, suru on poikkeuksellisen järisyttävää.
   – Omaiselle tulee usein kriisi siitä, miten Jumala voi sallia tämän, Henkirikoksen uhrien läheisten yhdistyksen Huoman toiminnanjohtaja Taina Turunen Oulusta toteaa.
   – Joukossamme on ihmisiä, jotka ovat kokeneet, että usko on kuitenkin tuonut perimmäistä lohtua. Itselleni Raamattu on avautunut uutena kirjana, kun olen alkanut työskennellä henkirikoksen uhrien läheisten kanssa. Kyllähän veljensurma alkaa jo paratiisinjälkeisestä elämästä, Turunen sanoo.
   Läheisten on usein hyvin vaikea antaa tekoa anteeksi, Huoma ry:n hallituksen puheenjohtaja Irja Tiensuu tietää.
   – Yksi viisas ihminen on sanonut, että ei minun tarvitse kaikkea anteeksi antaa, sehän on Jumalan asia. Minua se on helpottanut, enkä rupea vielä vihastanikin kantamaan syyllisyyttä, Tiensuu sanoo.
   Turusen mielestä omaan varjoonsa tutustumalla pystyy ehkä ymmärtämään, että joku toinen on ollut niin sekaisin, että on ottanut toiselta hengen.
   – Se on kuitenkin äärimmäinen rikos ihmisyyttä vastaan, eikä yhteisön pidä sitä koskaan hyväksyä.
   Yhteiskunnan antamat tuomiot ovat usein lieviä ja vangit pääsevät monen mielestä liian nopeasti vapauteen uusimaan rikoksia.
   – Sellaista on vaikea antaa yhteiskunnalle anteeksi. Katkeruudesta pääsemiseen menee omaisilta
usein monta vuotta, Turunen sanoo.
   Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry on vuonna 2000 perustettu valtakunnallinen yhdistys, joka tarjoaa vertaistukea henkirikoksen uhrien läheisille. Yhdistyksen kotipaikka on Oulu.

TYTTI PÄÄKKÖNEN/ KOTIMAADESKI

Artikkeli on osa lehteä 21/2012