Isonen paiskii töitä, vaikka palkkio jää saamatta

2.5.12

Rauha maassa Karjasillan seurakunnan isosten palkkiojupakassa.

Karjasillan toisen vuoden isoset ja seurakunnan kirkkoherra Juhani Lavanko keskustelivat julkisuudessakin esillä olleesta palkkiosotkusta lauantaina.
   Tapaamisesta jäi ainakin kirkkoherralle ”hyvä maku suuhun”, kuten hän kuvailee. Myös oululaiset Anni Karhinen ja Mimosa Halonen aikovat jatkaa hyvillä mielin isosina, vaikka eivät saakaan heille luvattua palkkiota, kuten alun perin oli luvattu.

Onko vai
ei päätetty?

Isosten palkkiojupakka syntyi, kun Karjasillan seurakunnan nuorisotyössä uskottiin, että palkkion maksamisesta Karjasillan toisen vuoden ja sitä pitempään isostoiminnassa mukana olleille oli olemassa virallinen päätös.
   Nuorisotyössä asiaa pidettiin siis sovittuna, mutta Lavangon mukaan palkkiosta ei ole päätöstä vaan niin sanottu budjettivarauma on tulkittu nuorisotyössä päätökseksi.
   Lavanko kertoo, että ensi vuoden alusta syntyvän uuden Oulun kaikki seurakunnat päättävät yhteisesti isoispalkkioista lähiaikoina, vielä kevään aikana.
   – On mahdollista, että isosille ryhdytään Oulussa maksamaan tulevaisuudessa palkkiota, mutta en lähde ennustamaan ratkaisua. Päätös voi olla myös toisenlainen.
   – Lähtökohtaisesti isostoiminta on vapaaehtoista vastuunkantamista, kirkkoherra sanoo.

Seurakunta
on pahoillaan

Juhani Lavanko kertoi lauantain isostapaamisessa olevansa pahoillaan palkkiosotkusta ja pettymyksen aiheuttamisesta nuorille ja heidän perheilleen.
   Lavanko harmitteli myös sitä, että näkemyserot palkkion maksamisesta levisivät Kalevan palstoille.
   – Sanoin nuorille tapaamisessamme, että toivon sekä heidän että heidän vanhempiensa uskaltavan vastedes lähestyvän minua henkilökohtaisesti epäselvissä tilanteissa.
   – Yleisöosastokirjoitukset ovat liian kapea foorumi käydä keskustelua tällaisesta aiheesta.

Parempaa tiedotusta
ensi kerralla, kiitos

Anni Karhinen ja Mimosa Halonen eivät jää kantamaan kaunaa rahanmenetyksestä seurakunnalle.
   – Totta kai palkkiotta jääminen tuntui aluksi pettymykseltä, mutta olemme ehtineet sulatella asiaa, molemmat kertovat.
   – Isosena olemisen arvo ei ole rahassa mitattavissa, Mimosa painottaa.
   Hän toteaa kuitenkin, että hyvä isonen tekee leirillä ahkerasti työtä pitkiä päiviä ja olisi siksi palkkansa ansainnut.
   Nuoret toivovat jatkossa seurakunnalta parempaa tiedonvälitystä, jotta asiat olisivat heille selkeämpiä.
   – Jokainen erehtyy, se on kuitenkin hyvä muistaa. Isosena oleminen on huippu tehtävä joka tapauksessa, nuoret sanovat sydämellisesti.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 17/2012