Suitsutus Santiagon katedraalin pyhiinvaellusmessussa.

Jaakobin tiellä

15.5.12

Pääsiäisviikon lauantaina Oulun lentoasema oli sumuinen ja sateinen. Ekumeeninen ryhmämme aloitti matkan kohti Santiago de Compostelaa, joka on yksi Euroopan tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Säätiedotukset eivät luvanneet aurinkoa myöskään Espanjaan, mutta matkaan lähdettiin suurin odotuksin, tavoitellen syvempää ja kirkkaampaa valoa.
   Espanjassa matka taittui bussilla. Omin jaloin kuljimme lähinnä vain vanhojen kaupunkien ahtailla kaduilla, jonne bussit eivät mahdu. Mutta kun pitkät matkat sujuivat nopeasti, näimme ja koimme paljon.
   Bussimatkat tarjosivat myös hyvän mahdollisuuden alustuksille, yhteisille rukouksille, lauluille ja keskinäiselle tutustumiselle – hyviä ekumeenisia elementtejä kaikki.
   Viikon huipentuma oli pyhiinvaeltajien messu Santiago de Compostelan upeassa katedraalissa. Oulun katolinen kirkkoherra, isä Donbosco Thomas osallistui messun toimittamiseen. Ryhmämme muille papeille oli järjestetty istumapaikat kirkon kuorista ja muullekin ryhmälle hyvät näköalapaikat.
   Kirkon ja messun erikoisuus on valtava suitsutusastia, joka messun loppupuolella nostetaan usean miehen ja köysien avulla korkealle, annetaan sille vauhti ja liike kirkon seinästä toiseen urkujen soidessa. Ainutlaatuinen kokemus!
   Messun edellä Santiagon arkkipiispa otti meidät vastaan residenssissään. Ilmapiiri oli lämmin ja ekumeenisesti rohkaiseva.
   Viikon aikana saimme muuallakin todeta sen, että ekumeeninen ryhmämme otettiin hienolla tavalla vastaan: saimme kohdata myös Lugon ja Leonin piispat, ja kirkkovierailuilla meitä oli aina joku vastassa ja opastamassa. Merkille pantavaa oli myös se, että kirkkojen esittelyt eivät olleet vain ulkoisen kauneuden selitystä, vaan niihin sisältyi aina myös hengellinen sanoma.
   Viikon aikana saimme osallistua useamman kerran ekumeeniseen jumalanpalvelukseen, muun muassa Salamancassa ikivanhassa pienessä kirkossa sekä Leonin kaupungin ulkopuolella Redemptoris Mater -seminaarissa, jossa koulutetaan pappeja.
   Saimme nähdä monia upeita katedraaleja ja niiden taideaarteita, jotka häikäisivät silmiämme kauneudellaan. Mutta häikäisevä oli myös kokemuksemme Las Aguilasissa, Iesu communio -yhteisössä: siihen kuuluu 207 naista, joista huomattava osa nuoria. Osallistuimme heidän kappelissaan lyhyeen rukoushetkeen ja sen jälkeen kokoonnuimme auditorioon, jossa kuulimme yhteisön elämästä ja samalla kerroimme pyhiinvaelluksestamme ja meitä yhdistävästä ekumeniasta.
   Ekumenia on tie. Yhdessä kulkemalla myös esteet ovat voitettavissa.

VEIJO KOIVULA

Artikkeli on osa lehteä 19/2012