Muhoksen kirkko(Kuva: Rauhan Tervehdyksen arkisto)

Kirkkojen ympäristöt syyniin

24.5.12

Kirkot ovat Herran huoneita, mutta myös paikkakuntien maamerkkejä. Kirkkoympäristö on kirkkoa ja sen pihaa laajempi maisemallinen okonaisuus. Näitä ympäristöjä kannattaisi arvostaa enemmän, todetaan viime syksynä ilmestyneessä arkkitehtuurin laitoksen lopputyössä.

Juho Peltoniemi on tutkinut Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitokselle tehdyssä lopputyössään Pohjois-Pohjanmaan kirkkoympäristöjäja niissä tapahtuneita muutoksia 1500-luvulta aina näihin päiviin asti.
   Lopputyössä todetaan, että kirkkoa ja kirkkotarhoja on aina arvostettu, mutta muu ympäristö on voinut käydä läpi melkoisia muutoksia. Kasvavat kirkonkylät halusivat 1960–1970-luvuilla olla kaupunkeja, joten maisemaa moukaroitiin uuteen uskoon. Vanhaa purettiin surutta uuden tieltä. Osansa tästä saivat kirkkojen lähitienoot.
   – Käsitys rakennusten ja ympäristön kulttuuriarvosta oli ennen erilainen. Kirkon lähiympäristön suojelu oli myös vaikea tehtävä johtuen maiden laajasta omistuspohjasta. Osa maista saattoi kuulua seurakunnille, yksityisille, kunnille tai valtiolle, Peltoniemi toteaa.
   – Silti olisi hyvä, jos kirkkoympäristöjä arvostettaisiin enemmän. Perinteisiä kirkkomaisemia on säilynyt kovin vähän. Pitäisi vaalia sitä, mitä meillä vielä on.

Aihe vei
mukanaan

Arkkitehtuurin alalla kirkkoja on tutkittu paljon ja hartaasti. Kirkkoympäristöt eivät ole saaneet
osakseen samaa huomiota. Oulun yliopistossa arkkitehtuuria opiskellut Peltoniemi kertoi lopputyön aiheen valikoituneen kiinnostavuuden perusteella.
   – Pohjois-Pohjanmaan liitolla ja seurakunnilla oli tarjolla lopputyönaihe Pohjois-Pohjanmaan kirkkoympäristöistä. Laitoin heille hakemuksen ja tulin valituksi.
   Tutkimustyö oli Peltoniemen mukaan mielenkiintoinen, mutta vaativa. Tutkittava ajanjakso oli pitkä ja Pohjois-Pohjanmaa maantieteellisesti laaja alue. Aikaa lopputyön tekemiseen kului kaksi vuotta.
   – Tutkimus meinasi laajuuden vuoksi levitä, mutta sitten aihe alkoi kirkastua. Tutkimusprojekti vei mukanaan. Se oli lähellä sydäntä.
   Peltoniemen mukaan aiheesta riittää tutkittavaa tulevaisuudessakin. Puolet Pohjois-Pohjanmaan kirkkoympäristöistä jäi työn ulkopuolelle.
   Arkkitehdiksi valmistunut Peltoniemi työskentelee nykyisin Kokkolan kaupungin kaavoituspalveluissa, oman alansa työtehtävissä.

Kirkkoympäristö
ei ole museo

Kirkkoympäristön vaaliminen ei tarkoita alueen täydellistä museointia.
   – Hyvin vaalittu kirkkoympäristö on sellainen, jossa on säilynyt paljon vanhaa ja se on osattu sopeuttaa nykyiseen ympäristöön, Peltoniemi valaisee.
   Onnistuneina esimerkkeinä hän mainitsee Kempeleen ja Muhoksen kirkkoympäristöt.
   Yksi haasteellisin asia uuden ja vanhan yhdistämisessä on Peltoniemen mukaan parkkipaikkojen sijoittaminen. Parkkipaikka ei saisi olla kirkon edessä maisemaa hallitseva tekijä, kuten marketin pihalla.
   – Liikuntarajoitteisten pääsy kirkkoon pitää turvata, mutta se aika milloin parkkipaikat täyttyvät, on suhteellisen lyhyt ajanjakso, esimerkiksi jouluna. Ihmisillä pitäisi olla malttia kävellä kauempaakin pyhän asian ääreen.
   Menneisyyden kirkkopihatkaan eivät olleet pelkkää idylliä. Alkuaikoina pihasuunnittelu oli tuntematon käsite ja hautausmaat olivat kirkon ympärillä.
   – Hautausmailla saattoi olla hirsisiä huoneita, maanpäällisiä hautoja, joihin ruumiit jätettiin, koska hautausmaalla ei ollut enää tilaa. Lämpimällä ilmalla ne haisivat, kertoo Peltoniemi.
   Nykyisen kaltaiset puuistutukset ja puistomaiset alueet kirkon ympärillä ovat perua 1800-luvulta. Romantiikan ajan ihanteet muovasivat kirkon pihan sellaiseksi kuin me sen tunnemme.

Kotiseudun
kuva

Peltoniemen mukaan kirkon sijoittuminen heijastaa ympäröivän yhteiskunnan arvoja.
   – Ennen kirkot rakennettiin näkyville ja keskeisille paikoille, kuten mäen päälle. Kirkon lähiympäristöön keskittyi yhteisön muutakin toimintaa, esimerkiksi markkinoita. Nykyisin vastaava paikka voidaan antaa kauppakeskukselle.
   Kirkkoympäristöillä on kuitenkin vankka paikka ihmisten sydämissä. Ne ovat kotiseudun symboleita ja vierailukohteita turisteille.
   – Kirkkoympäristöt ovat tavallaan paikkakunnan käyntikortteja. Hyvin monella voi olla seinällään valokuva tai maalaus oman kotipaikkakunnan kirkosta. Ne tuovat mieleen kotiseudun.
   – Kirkkoympäristöt ilmentävät paikkakunnan identiteettiä ja menneiden polvien työtä. Ne pitäisi nähdä laajemmin kuin pelkkänä seurakunnan omaisuutena, toteaa Peltoniemi.

SANNA TURUNEN

Artikkeli on osa lehteä 20/2012