Kristilliset opetukset ovat muuttumassa hepreaksi

23.5.12

Piispa Samuel Salmi perää kirkon opetuksia yhteiskunnan keskiöön.
– Muuten olemme tuhon tiellä, hän sanoo.

Kirkon kristillisiin opetuksiin uskotaan yhä vähemmän. Tämän paljastaa Kirkon tutkimuskeskuksen juuri julkaistu selvitys.
   Kyselyssä tiedusteltiin suomalaisten suhtautumista keskeisiin kristillisiin oppeihin, kuten Jeesuksen neitseestä syntymiseen, jumalallisuuteen, kuolleista nousemiseen ja toiseen tulemiseen.
   Samoja asioita tiedusteltiin myös vuonna 2007. Esimerkiksi Jeesuksen kuolleista heräämiseen uskoo enää 36 prosenttia suomalaisista, kun edellisessä tutkimuksessa vastaava luku oli 57 prosenttia.
   Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi kuvaa uusia lukuja surullisiksi. Hänen mielestään ne herättelevät rajusti niin kirkon työntekijöitä kuin koko yhteiskuntaa päättäjiä myöten.

Taustalla ihmisten
nihkeät asenteet

Samuel Salmen mukaan tuoreen tutkimuksen taustalla heijastuu tämän päivän ihmisten suhtautuminen kirkkoon.
   – Kirkko ja kristityt ovat näyttäytyneet viime aikoina liiaksi julkisuudessa keskenään kiistelevänä joukkona. Tällainen mielikuva on epäkiinnostava.
   – Kun ihmisiltä sitten kysytään uskoa kirkon opetuksiin, vastaus voi kuulua herkästi: en usko niin kuin ”tuollainen” kirkko opettaa.
   Piispa sanoo, ettei osoita nykytilanteesta kritiikkiä pelkästään median suuntaan, mutta sysää osavastuun sillekin siitä, että kirkosta ei kuulu ulospäin kuin soraääniä.

Kirkon rakkauden
viesti kuuluville

Samuel Salmi hoputtaa kirkon työntekijöitä, vanhempia ja kaikkia kasvattajia palaamaan niihin perusasioihin, jotka ovat kristinuskon ytimessä. Perusasioita ovat hänen mukaansa esimerkiksi ilta- ja ruokarukoukset, pyhäkoulu ja ikiaikaiset kristilliset kertomukset.
   Piispa kertoo järkyttyneensä viimeviikkoisesta lööpistä, jossa kerrottiin uudesta perhesurmaepäilyksestä.
   – Eikö tämäkin uutinen toimi vakavana kellonsoittona sille, että jo riittää kirkon arvojen alasajo ja kirkon vieminen marginaaliin. Olemme tuhon tiellä, jos päättäjät eivät kuuntele, mistä lapset ja perheet voivat saada toivoa elämäänsä.
   – Tutkimustulos herättää seurakuntien työntekijöitä – minut mukaan lukien – olemaan rakkauden viestin viejiä ja toivon tuottajia. Me tarvitsemme sisäistä heräämistä, rukousta, piispa sanoo.

Papeilla
sanoittamisen vaikeus

Miten kirkossa puhutaan Raamatusta ja kristillisistä opeista? Juuri tätä kysymystä Kirkon tutkimuskeskuksen tulokset pakottavat seurakunnan työntekijät arvioimaan, Karjasillan seurakuntapastori Kimmo Kieksi toteaa.
   Kieksin mukaan Raamatun kieli ja kristilliset termit, kuten vanhurskauttaminen, eivät avaudu helposti nykyihmiselle.
   – Meillä papeilla pitää olla asiantuntemusta selvittää sitä kulttuuritaustaa, joka on esimerkiksi Jeesuksen vertauksien taustalla. Seurakunnissa tarvitaan kunnon raamattuopetusta; paikkoja, joissa voi oppia ja kysellä. Raamatun kieli on kieli siinä, missä espanja tai suomi. Sitä pitää opettaa.
   Kieksin kokemuksen mukaan ihmisillä on kiinnostusta pohtia hengellisiä asioita.
   – Itse ajattelen, että me olemme kirkossa liiankin varovaisia ja epäileviä sen suhteen, että ihmiset olisivat valmiita kuuntelemaan opetusta. Lähetyskäsky kehottaa kastamaan ja opettamaan.
   – Kirkossa pelataan liiaksi kokemuskristillisyydellä, fiiliksillä ja tunteilla. Muunlaistakin tietämystä tarvitaan Raamatun ja kristillisten oppien avautumiseksi.

Tieto ei tuo uskoa,
mutta tukee sitä

Sirkku Hannula lähti Oulun seurakuntien Alfa-kurssille, koska hän halusi tietoa hengellisistä asioista. Hannula kertoo, että hänet pysäytti kristillisten peruskysymysten äärelle oma elämäntilanne.
   – Halusin tutkia kristinuskoa. Ennen Alfa-kurssia en tiennyt oikeastaan mitään siitä, mitä kirkko opettaa esimerkiksi Jeesuksesta. Ne olivat minulle tuntemattomia asioita.
   Hannulan kokemuksen mukaan hengelliset opetukset jäävät aina lopulta uskon asioiksi, vaikka kuinka ihminen saisi opetusta kristinuskosta. Hän toteaa kuitenkin, että Raamatun tunteminen tukee uskoa.
   Hannula hieman hämmästelee, että suomalaisten usko kristillisiin opetuksiin on selvässä laskusuunnassa.
   – Kertooko se, että me elämme nykyisin kuin viimeistä päivää: ikään kuin kuolemaa ei olisikaan. Jos ei ole Jumalaa, jos ei ole Jeesuksen ylösnousemusta, ei ole myöskään toivoa ikuisuudesta.
   – Jos emme usko Raamatun opetuksiin, elämme silloin kuin emme olisi kenellekään vastuussa siitä, mitä teemme.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 20/2012