Kristityksi henkensä uhalla

2.5.12

Uskonnollinen vaino ja syrjintä pakottavat monet ihmiset jättämään kotimaansa ja etsimään turvaa esimerkiksi Euroopasta. Samaan aikaan Suomesta tehdään lähetystyötä maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan tuhoisin seurauksin.

Suomen kirkon lähetysjärjestöt tekevät työtä useissa valtioissa, joissa kääntyminen kristityksi saattaa merkitä jopa hengenvaraa. Tämän vahvistavat radiolähetysjärjestö Sanansaattajien (Sansa) ulkomaisen työn johtaja Timo Reuhkala ja Suomen Lähetysseuran ulkomaantyön johtaja Rolf Steffansson.
   Rauhan Tervehdys tiedusteli muiden muassa Reuhkalalta ja Steffanssonilta, onko kirkossa tiedostettu ne seuraukset, mitä kristityksi kääntymisestä voi seurata maissa, joissa uskonnonvapaus ei toteudu.

”Vastuu ei ole vain
lähetystyöntekijöillä”

Sanansaattajien Timo Reuhkala toteaa, että vastuukysymykseen on hankala vastata yksikantaan.
   – Eikö vastuuta ole myös kansainvälisillä yhteisöillä, jotka eivät riittävästi huolehdi ihmisoikeuksien toteutumisesta. Voiko vastuu olla pelkästään niillä, jotka lähtevät lähetystyöhön? hän kyselee.
   – Vaikka me emme lähtisi täältä Suomesta, paikalliset kristityt toimisivat joka tapauksessa. Siksi myös heidän johtajillaan on vastuuta, Reuhkala huomauttaa.
   Hän lisää kuitenkin, että vastuusta tulisi keskustella nykyistä laajemmin kirkon piirissä, mutta myös kansainvälisesti: kaikkien lähetystössä mukana olevien toimijoiden kesken.
   Keskustelun tarvetta herättää myös tieto siitä, että kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa.

Massojen kääntyminen
lisää turvallisuutta

Sansalaiset tekevät lähetystyötä median, radion ja television avulla. Sanoma välitetään alueille, joilla perinteinen lähetystyö on jopa kokonaan kiellettyä.
   Reuhkalan mukaan medialähetystyön voima on siinä, että sen avulla yksilöiden sijaan usein kokonaisia isoja yhteisöjä kääntyy samalla kertaa kristityiksi.
   – Näin on parempi juuri turvallisuussyistä.
   Reuhkala toteaa, että vaaroista huolimatta evankeliumia on uskallettava viedä eteenpäin.
   – Sanoman levittämisessä on kyse iankaikkisuudesta, siksi meidän on lähdettävä liikkeelle.

Jarruttelu on
myös vastuullisuutta

Evankeliumia on julistettava kuitenkin vastuullisesti, Reuhkala jatkaa.
   – Emme tietenkään halua käännyttää ketään kuolemaan. Joskus on viisasta jopa jarrutella uskonratkaisun tekemistä juuri turvallisuuden vuoksi.
   Vastuun ottaminen tarkoittaa Reuhkalan mukaan muun muassa sitä, että Sansan on tarkasti valittava paikalliset yhteistyökumppaninsa eri maissa. Juuri paikalliset ovat parhaita asiantuntijoita myös turvallisuusasioissa, hän sanoo.
   Maailmalla on listattu 50 maata, joissa uskonnonvapaus ei toteudu tällä hetkellä. Kymmenen kärkimaan joukkoon mahtuvat muun muassa Afganistan ja Iran, joissa molemmissa Sansa toimii yhteistyökumppaneidensa välityksellä.
   – Sansa on läsnä vain maassa asuvien ihmisen pyynnöstä ja heidän ehdoillaan, Reuhkala tarkentaa.

Evankeliumi tekee
yhteiskuntaa avoimemmaksi

Reuhkala sanoo kuitenkin rehellisesti, ettei Sansassa voida joka tilanteessa olla tarkasti selvillä, mitä ruohonjuuritasolla eri maissa tapahtuu: miten ihmiset toimivat lähetystyötä tehdessään.
   Reuhkala korostaa uskovansa siihen, että evankeliumin avulla yhteiskunta voi muuttua avoimemmaksi, mikä merkitsee usein myös uskonnonvapauden lisääntymistä.
   – Kristillinen media muokkaa ihmisten käsityksiä ja edistää näin ihmisoikeuksien toteutumista. Media vaikuttaa massoihin ja yksilöihin, vaikka he eivät suoraan kääntyisikään kristityiksi.

Lähetysseura haluaa
tukea muita kristittyjä

Suomen Lähetysseuran ulkomaantyön johtaja Rolf Steffansson korostaa, että Lähetysseura lähtee liikkeelle yhteistyöpyynnön seurauksena.
   – Me lähdemme maihin, joihin paikallinen kirkko pyytää meitä tuekseen ja rinnalleen todistamaan Jumalasta. Mietimme joka kerta tarkasti, minne lähdemme.
   Steffansson sanoo lähetystyöntekijöiden tapaavan työssään ihmisiä, jotka ovat tehneet suuria uhrauksia kääntyessään kristityksi. Reuhkalan tavoin hän kertoo ihmisistä, jotka ovat tulleet läheistensä hylkäämäksi uskonratkaisunsa vuoksi.
   – Tunnen suurta kunnioitusta näitä ihmisiä kohtaan. Ajattelen, että he tarvitsevat tukeamme. Itse olen kokenut, että ihminen itse arvio parhaiten uskonnollisen ratkaisunsa seuraukset: myös ne vaarat, joita se voi tuoda tullessaan.

Lähimmäisenrakkaus
ohjaa tekemistä

Steffanssonin mukaan on tärkeää, ettei kristityksi kääntyminen tapahdu kenenkään painostuksesta ja kehotuksesta.
   – Sellaisia ratkaisuja ei saa synnyttää, joista ei voi kantaa vastuuta. Ihmisille täytyy antaa tila tehdä omat uskonnolliset valintansa, hän sanoo.
   – Suomen Lähetysseura toimii lähimmäisenrakkauden periaatteella, hän täsmentää.
   Steffansson uskoo, että Lähetysseuran avoin olemassaolo, esimerkiksi islamilaisessa Pakistanissa, on muistutus valtiolle siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus valita oma uskontonsa.

Keskustelua
vastuusta lisättävä

Kirkon lähetystyön keskuksen johtajan Risto Jukon mukaan vastuukysymyksestä pitäisi puhua kirkossa nykyistä enemmän.
   – Vastuullisuus pitää olla vakavasti mielessä työtä tehdessä. En osaa tarkasti sanoa, kuinka hyvin vastuu on tiedostettu tällä hetkellä, hän pohtii.
   – Tietoisuus vakavista uskonnonvapausrikkomuksista kasvattaa vastuuta, toteaa myös Kirkkohallituksen vt. työalasihteeri Kati Jääskeläinen.
   Muun muassa ihmisoikeuskysymyksiin perehtynyt Jääskeläinen on tyytyväinen, että uskonnonvapaus tulee esille heti syksyllä kirkon Vastuuviikolla.

Yhä useampi kääntyy Suomessa

Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Riitta Koskela ei pysty kertomaan tarkkoja lukuja, kuinka paljon Suomesta vuosittain haetaan turvapaikkaa uskonnollisen vainon perusteella. Hän kertoo, ettei maahanmuuttovirasto tilastoi vainon syitä.
   Koskela kuvailee, ettei pelko uskonnollisesta vainosta ole tavaton syy turvapaikkaperusteissa. Hänen arvionsa on kuitenkin, että kasvava ryhmä ovat ne Suomessa jo olevat turvapaikanhakijat, jotka kääntyvät kristityiksi turvapaikkapäätöstä odottaessaan.
   Uskonratkaisu synnyttää monissa turvapaikanhakijassa ahdistusta omasta kohtalostaan kotimaassa. Koskelan mukaan maahanmuuttoviraston hankala tehtävä on tutkia kääntymisen aitoutta.
   Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko kertoo omasta kokemuksestaan Ranskassa, jossa katolinen kirkko teki esimerkillisen vastuullisesti työtä maahanmuuttajien parissa. Katolisten kastekoulu kestää useamman vuoden ajan, jolloin kääntyneellä on aikaa rauhassa selvittää, mitä seurauksia uskonratkaisulla on hänelle kotimaassa, mikäli hänet sinne palautetaan.
   Kotimaa24:n tuoreen uutisen mukaan maahanmuuttovirasto pyrkii parhaillaan ajantasaistamaan lähtömaatietokantaansa. Nopeasti muuttuvista turvallisuustilanteista halutaan ajankohtaista tietoa. Siksi maahanmuuttovirasto on kiinnostunut myös kirkollisten järjestöjen maatiedoista.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 17/2012