Miksi kristityt eivät puolusta Intian vainottuja?

9.5.12

Jesuiittapappi ja ihmisoikeustaistelija Cedric Prakash on rohkea mies. Hän puolustaa kotimaassaan Intiassa muun muassa kristittyjen ihmisoikeuksia, mikä ei ole vaaratonta. Prakash on pahoinpidelty kolme kertaa, hänen henkeään on uhattu ja häntä vastaan on nostettu tekaistuja oikeusjuttuja.
   Prakash asuu Gujaratin osavaltiossa, jossa valtaa pitävät äärihindut, jotka haluaisivat muodostaa Intiasta yksiuskontoisen valtion, hindutvan. Äärihindujen vastustaminen on Gujaratissa hengenvaarallista.

”Miksi te
pelkäätte”

Prakash ei pelkää kuolemaa, mutta ei myöskään halua, että häntä kutsutaan sankariksi tai marttyyriksi. Mutta sankarihan mies selvästi on, niin rohkea, että eurooppalaista hävettää. Mitä me eurooppalaiset teemme vainottujen kristittyjen puolesta? Emme ainakaan riittävästi.
   Prakash on samaa mieltä.
   – Sanomalehtenne eivät kerro juuri Gujaratin vainoista. Sen sijaan ne kertovat Intian ydinaseista, rikkauksista ja elokuvatähdistä. Miksi te pelkäätte? Miksi kukaan silmäätekevä ei ilmoita haluavansa tietää vainoista, Prakash kysyy.
   Prakash nostaa esiin myönteisenä esimerkkinä esiin Ranskan väistyvän presidentti Nicolas Sarkozyn.
   – Hän ei kenties ole kristitty eikä käy kirkossa, mutta nosti kuitenkin vainot esille. Sarkozy tietää, että kristittyjen oikeuksia tulee Intiassa kunnioittaa. Intian media kuitenkin kysyi heti, mikä Sarkozy on meitä neuvomaan, Prakash selostaa.
   Sarkozy on kuitenkin harvinainen poikkeus.
   – Miksi kristitty Eurooppa, jonka pitäisi uskoa Kristukseen, pelkää tunnustaa, että sen pitäisi tehdä jotain, Prakash kysyy.
   Häpeämmekö me eurooppalaiset uskoamme?
   Prakash nyökkää.

Vainottuina
myös muslimit

Äärihindujen vainon kohteina Gujatissa ovat olleet muslimit, kristityt ja muut vähemmistöt. Vuonna 2002 junan palosta alkaneet väkivaltaisuudet johtivat 2 000 muslimin kuolemaan.
   – Jotkut intialaiset hyväksyvät vainot tai huolehtivat vain itsestään. Noin 1–2 prosenttia hinduista tukee äärihinduja, Prakash huomauttaa.
   Gujaratissa kristittyjä on vain murto-osa väestöstä. Siitä huolimatta he käyvät äärihindujen hermoille. Prakash kertoo, että osavaltiossa vallitsee muun muassa laki, joka periaatteessa sallii kääntymisen, mutta käytännössä heittää kapuloita rattaisiin.
   – Kääntymiseen vaaditaan lupaa. Lain mukaan kääntyvän on kerrottava viranomaiselle esimerkiksi, missä kaste tapahtuu, ketkä ovat paikalla ja kuka piispoista tulee tilaisuuteen. Tällaiselle byrokraattisella venkoilulla kääntymistä yritetään hankaloittaa, Prakash kertoo.
   Äärihindut uskottelevat, että kristityt käännyttävät koko Intian, jos heitä ei pysäytetä ajoissa. Muslimien taas kerrotaan aiheuttavan väkivaltaisuuksia.
   Jesuiittapapin mukaan äärihindut eivät edusta oikeaa hindulaisuutta, joka on salliva ja suvaitsevainen uskonto. Prakash viittaa muun muassa Gujaratissa syntyneeseen itsenäisyystaistelija Mahatma Gandhiin, joka toteutti ahimsa- eli väkivallattomuuden periaatetta.
   Ganhdi oli suvaitseva hindu. Hänen kerrotaan arvostaneen kristinuskoa, mutta ei niinkään kristittyjä. Prakashin mukaan Gandhi perusti käsityksensä kristityistä brittien raakaan siirtomaavaltaan Intiassa.
   Äärihindut tappoivat Gandhin vuonna 1948.
   Cedric Prakash johtaa Gujaratissa keskusta, joka tekee työtä ihmisoikeuksien puolesta. Hän myös johtaa kastittomien lasten oppilaitoksia, joissa käy koulua 40 000 oppilasta.
   Prakash vieraili Suomessa Sinapinsiemen-järjestön kutsumana.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 18/2012