Juha Ahlström grillasi lapsille ananaspaloja.

Nepal tutuksi lasten lähetyspäivässä

30.5.12

Tuhatkunta Tuiran seurakunnan alakoululaista on päässyt viimeisen kolme viikon aikana maistamaan millaista elämä on Nepalissa. Koskelan seurakuntakodilla järjestetyissä lasten lähetyspäivissä on tehty tutuksi Suomen Lähetysseuran tekemää työtä. Nepal valittiin teemaksi siksi, että se oli viime vuonna Lähetysseuran Tasaus-keräyksen kohteena.
   Päivät alkavat nukketeatteriesityksellä, jossa nähdään, kuinka 7-vuotias nepalilaistyttö saa luvan lähteä koulutielle samoin kuin isoveljensä, vaikka yleensä tyttöjen pitää jäädä auttamaan äitejään kotiin.
   – Lähetysseura tekee töitä, jotta kaikki koululaiset pääsisivät kouluun ja saisivat koulupuvut, kertoo nuorisotyönohjaaja Tuulikki Ståhlberg esityksen jälkeen.
   Tarinan jälkeen koululaiset saavat maistaa nuotiolla nepalilaisia herkkuja, leikkiä paikallisia pallopelejä ja askarrella itselleen muistoksi Nepalin lipun.

Vapaaehtoisvoimin
sisällä ja ulkona

Tuiran seurakunnan työntekijöiden lisäksi tapahtumaa järjestämässä on ollut useita vapaaehtoisia niin keittiössä kuin ulkona olevilla tutustumispisteillä.
   – Varsinkin ulkohommista huolehtivat miehet ovat olleet korvaamattomia, toteaa lähetyssihteeri Tarja Oja-Viirret.
   Nuotiopaikalta tavoitettu Taisto Sutinen kertoo, että hän on toiminut vapaaehtoisena reilut pari vuotta. Yleensä hän on mukana Pyhän Luukkaan kappelin työttömien ruokailussa. Lasten lähetyspäivillä hän on hoitanut nuotiopaikkaa oka päivä.
   – Tässä paistetaan omenoita ja juodaan nepalilaista teetä. Osa tykkää siitä, osa on heti että hyi, Sutinen myhäilee.
   Toinen ulkoa tavoitettu vapaaehtoinen on Juha Ahlström, joka puolestaan grillaa ananaspaloja lapsille.
   – Taistohan se houkutteli minut mukaan vapaaehtoiseksi, hän kertoo ja toteaa, että parempi olla toimeliaana, etteivät seinät ala kaatua päälle.
   Lasten lähetyspäivä järjestettiin Tuiran seurakunnan ja alueen koulujen yhteistyönä.
   – Kaikki, jotka halusivat mukaan, myös mahtuivat mukaan, kertoo Oja-Viirret tyytyväisenä.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 21/2012