Pääkirjoitus

9.5.12

Pääkirjoitus

Siunaaminen – jäsenetu?

Jäsenyydestä on saatava jotain etua. Näin voisi tiivistää parhaillaan kirkolliskokouksessa keskusteltavan hautaan siunaamista koskevan esityksen sisällöstä. Siinä ehdotetaan selvitystyötä kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisen maksullisuudesta. Tällä hetkellä kaikki hautaan siunaamiset ovat ilmaisia.
   Kirkkoon kuulumaton vainajakin voidaan siunata, ellei hän ole ”selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita”. Näin todetaan piispojen muutama vuosi sitten antamassa ohjeistuksessa.
   Suomessa lasketaan maan poveen vuosittain omaisten toivomuksesta kirkollisen siunauksen saaneina tuhansia kirkkoon kuulumattomia vainajia. Tästä koitui kuluja esimerkiksi vuonna 2010 noin 1,25 miljoonan euron verran. Kirkkoon kuulumattomien siunausten määrä ja sen myötä kulut ovat olleet tasaisessa nousussa.
   On oikeudenmukaista, että myös kirkon jäsenyydestä saisi konkreettisia etuja. Paras paikka etujen antamiseen ei kuitenkaan ole välttämättä asia, joka tapahtuu meille kaikille, mutta koskettaa enemmänkin jälkeen jääviä, surevia omaisia. Vain osalta siunattavista perittävät maksut kalskahtavat korvaan ikävästi.
   Kenties luontevammalta tuntuisi, että kirkon ja seurakuntien niistä kerhoista, leireistä ja tapahtumista, joista peritään maksua, perittäisiin kahdenlaista hintaa. Tähän saakka seurakunnat eivät ole jaotelleet toimintaansa osallistuvia kirkon jäseniin ja kirkkoon kuulumattomiin. Ehkä pian on sen aika, tuntuipa hintajaottelu miltä tahansa.
   Tosiasia on, että kirkon jäsenkunta kutistuu ja sen seurauksena verotulot laskevat. Jollakin tapaa seurakuntien on saatava lisää tuloja.

Sinkut vetoavat

Oulun seurakuntien, 1990-luvun loppupuolella alkanut sinkkutoiminta uhkaa loppua ryhmän pitkäaikaisen vetäjän, johtavan diakoniatyöntekijän Liisa Rahkolan tehtävien muuttuessa piakkoin.
   Tämän lehden sivuilla kuulutettiin jo helmikuussa uutta vetäjää aktiiviselle ryhmälle. Sellaista ei ole Oulun seurakunnista löytynyt.
   Ryhmäläiset jatkavat taistelua sinkkuilun jatkumiseksi seurakunnissa. Seurakuntien kirkkoherroille ollaan valmistelemassa vetoomusta toiminnan turvaamiseksi. Allekirjoittajia on useita kymmeniä.
   Sinkut ovat varmasti tervetulleita kaikkeen seurakunnan yhteiseen toimintaan, mutta jos ryhmässä koetaan, että juuri sinkkutoiminta vastaa parhaiten heidän tarvettaan, pitää tuo tunne kuulla hyvin tarkasti työntekijöiden keskellä.

Artikkeli on osa lehteä 18/2012