Pääkirjoitus

23.5.12

Pääkirjoitus

Armollinen loppu on jokaisen oikeus

”Hän vain nukkui pois.” Tällaista loppua suurin osa meistä toivoo itselleen ja läheisilleen. Sitä pitävät tavoiteltavana elämän päätepisteenä myös kansakuntamme päättäjät puoluekantaan ja uskontokuntaan katsomatta. Tämä on selvinnyt viime päivinä käydystä keskustelusta, jonka kohteena on eutanasia eli armokuolema.
   Tietosanakirja selittää eutanasian ”armosyistä tehdyksi teoksi tai tekemättä jättämiseksi, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman”. Sana tulee kreikan kielestä, ja se tarkoittaa hyvää kuolemaa.
On hyvä, että julkisuudessa keskustellaan niinkin oleellisesta asiasta kuin hyvästä kuolemisesta. Kuoleminen koskettaa kaikkia ja se myös pelottaa.
   Kristillisen käsityksen mukaan elämä on aina arvokas. Mutta kuten eläkkeellä oleva kirkon sairaalasielunhoidon johtaja, rovasti Kirsti Aalto toteaa Elämään-lehdessä: ”elämän päätösvaiheessa tullaan joskus tilanteeseen, jossa kuoleman salliminen tuntuu armollisemmalta kuin elämän jatkaminen lääketieteen mahdollistamin keinoin”.
   Vaikka armollisen kuoleman tarpeesta ollaan yksimielisiä, keinoista sen saavuttamiseksi ei olla. Eutanasian puoltajat kokevat, että parantumattomasti sairaalla ihmisellä tulee olla oikeus päättää kuolemastaan. Vastustajien mielestä taas kellään ei ole oikeutta päättää omasta tai toisen ihmisen kuolemasta saati auttaa toista kuolemaan.
   Kotimaa-lehti selvitti tänä keväänä sairaalapapeille ja -lehtorien kantoja eutanasiaan. Suurin osa, 53 prosenttia, vastusti aktiivista eutanasiaa. Kannattajiksi ilmoittautui 16 prosenttia ja vajaa kolmannes ei osannut tai halunnut kertoa kantaansa.
   Kyselyssä sairaalateologit toivat esiin tarpeen yhä paremmalle saattohoidolle, joka myös olisi kaikkien tavoitettavissa. Olennaista siinä on yksityisyyden ja läheisten läsnäolon lisäksi kipujen lievitys. Juuri kipujen lievitys tekee kuitenkin rajan laissa kielletyn aktiivisen eutanasian ja lain salliman passiivisen eutanasian välillä veteen piirretyksi viivaksi.
   Aktiivisessa eutanasiassa potilaan pyynnöstä hänelle annetaan esimerkiksi yliannos kipulääkettä. Passiivista eutanasiaa kuitenkin tapahtuu koko ajan, yleensä potilaan itsensä ilmaisemana hoitotahtona. Sitä on esimerkiksi se, kun potilas kieltäytyy leikkaushoidoista ja hänelle annetaan pelkästään oireenmukaista hoitoa. Se tarkoittaa, että kipuja lievitetään tarpeen mukaan.
   Kivunlievitys tapahtuu yleensä morfiinilla, joka lamauttaa keskushermostoa – ja ennen pitkää myös hengityksen. Ja potilaan toive toteutuu: sitä ”vain nukkuu pois”. Armollinen kuolema kiteytyykin toiveeseen päättää elo maan päällä rauhassa.
   Ja se on jokaisen oikeus.

Artikkeli on osa lehteä 20/2012