Vapaaehtoistoiminta myllertää kirkon töitä

30.5.12

Aktiivinenkaan vapaaehtoistoiminta ei vie työtä keneltäkään, mutta palkatun henkilöstön työnkuvia se muuttaa, professori Aila-Leena Matthies sanoo.

Vapaaehtoistoimintaan osallistuneiden määrä on viime vuosina ollut nousussa kirkossa. Ainakin toistaiseksi samaan aikaan myös palkattujen työntekijöiden määrä on lisääntynyt.
   Vaikka näin on, HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtajan Henrietta Grönlundin mukaan on tarpeellista keskustella aiempaa avoimemmin siitä, mitä tehtäviä kirkossa voidaan tulevaisuudessa tehdä vapaaehtoisin voimin.
   – Monenlaiset tehtävät siirtyvät vapaaehtoisille, mutta vapaaehtoistoiminta ei korvaa palkkatyötä. Vapaaehtoisia tullaan tarvitsemaan, mutta samalla tarvitaan myös henkilöitä, jotka organisoivat vapaaehtoistoimintaa, Grönlund toteaa.

Vapaaehtoiset jopa
lisäävät palkkatyön tarvetta

Samaa painottaa myös Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies. Hänen mukaansa vapaaehtoiset tuovat mukaan palkatuille työntekijöille jopa kokonaan uusia tehtäviä – myös kirkossa.
   Vapaaehtoisten kanssa työskenteleminen vaatii omaa osaamista työntekijältä, Matthies huomauttaa.
   – Vapaaehtoisten mukaan kutsuminen tarkoittaa esimerkiksi, että seurakunnissa on oltava henkilöstöä, joka osaa ohjata vapaaehtoistyötä. Toiminnan järjestäminen ja jo vapaaehtoisten saaminen vaativat aikaa ja taitoa – siis työntekijän, jolle annetaan mahdollisuus keskittyä vapaaehtoistyöhön, Matthies sanoo.
   Hän huomauttaa, että vapaaehtoistoimijoiden määrä on vähentymässä yhteiskunnassa. Tulevista talkoolaisista käydään järjestöjen kesken kilpailua. Siinä ”taistossa” on mukana myös kirkko.

Avoin puhe tehtävistä
tarpeellista

Aila-Leena Matthies ei usko, että työnantajilla olisi jonkinlainen ”salajuoni” teetättää tiukkenevan talouden aikana palkkatöitä ilmaiseksi kansalaisilla.
   Matthiesin mukaan asioista on kuitenkin puhuttava avoimesti, myös kirkossa.
   – Seurakunnissakin tarvitaan rehellistä puhetta siitä, mitä työtä tekevät palkatut ammatti-ihmiset ja mitä seurakuntalaiset vapaaehtoisina. Jos kirkoissa toimii esimerkiksi suntioiden apuna vapaaehtoisia, on keskusteltava, mitä he tekevät ja mitä taas suntion ammattitutkinnon saanut henkilö tekee, Matthies sanoo.
   – Itse ajattelen, että vapaaehtoistoiminta ei niinkään vie työtä keneltäkään, mutta palkatun henkilöstön työnkuvia se muuttaa.
   Hän korostaa vielä, että yhteiskunnassa tarvitaan vapaaehtoista kansalaistoimintaa, vaikka työntekijöitä ei vähennettäisikään.

Vaativakin toiminta
onnistuu vapaaehtoisilta

Henrietta Grönlundin mukaan rajaa palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan väliin vetää kirkossa osaltaan kirkkolaki. Vapaaehtoinen toimija ei voi kastaa, haudata tai vihkiä, hän sanoo esimerkin selkeästä rajanvedosta.
   Aina palkkatyön ja vapaaehtoistoiminnan erottaminen ei ole näin yksinkertaista. Pikemminkin rajanveto voi olla välillä sumeaa, kuten Grönlund ilmaisee. Hän muistuttaa, että vapaaehtoiset kykenevät tekemään hyvinkin vaativia tehtäviä kirkossa.
   Vapaaehtoistoiminnasta viime viikolla väitellyt Grönlund kehottaa käyttämään rajan vetämisessä maalaisjärkeä. Esimerkiksi HelsinkiMissiossa seniorityössä olevat vapaaehtoiset eivät tee hoivaan, kuten kuntoutukseen liittyviä tehtäviä tai pese esimerkiksi vanhusten ikkunoita.

Vastuut rajoittavat
vapaaehtoistyötä

Kirkon Alat ry:n toiminnanjohtaja Ritva Rasila kuvailee Suomea säätely-yhteiskunnaksi.
   – Elämme Suomessa voimakkaasti säädellyssä ilmapiirissä. Lukuisat työntekijöiden vastuuseen liittyvät säädökset vaikuttavat myös siihen, miten vapaaehtoistoimintaa voidaan järjestää kirkossa.
   – Kun seurakunnissa mietitään vapaaehtoistoimintaa, vastuukysymykset nousevat esille heti. Joskus vastuita on hyvä miettiä etukäteen jopa hankalimman mahdollisen tilanteen kautta: mitä on edessä, jos jotakin odottamatonta sattuu?
   Rasila muistuttaa, että seurakuntalaisen astuessa sisälle seurakuntataloon hän ei ole vapaaehtoisten vaan työntekijöiden vastuulla.

”Työt huutokaupassa”

Kirkon Alat ry:n toiminnanjohtaja Ritva Rasila on pahoillaan siitä, että kirkossa on kuulunut viime aikoina epäkunnioittavaa puhetta ammatti-ihmisten töistä pohdittaessa, mitä tehtäviä vapaaehtoiset voisivat tehdä seurakunnissa.
   Töiden jakamisessa täytyy säilyä kunnioitus alan ammattilaisia kohtaan, Rasila huomauttaa.
   – Kirkossa pitää olla tilaa vapaaehtoisille. Nykyisenkaltainen työntekijäkeskeisyys seurakunnissa ei ole hyvä asia, mutta huolimaton puhe siitä, että jonkin työn hoitaa helposti ”kuka tahansa”, muutkin kuin tehtävään koulutetut, on loukkaavaa.
   – Kenenkään työtä ei pidä ikään kuin huutokaupata vapaaehtoisille. Toisten töistä on helppo puhua epäkunnioittavasti, Rasila on huomannut.

RIITTA HIRVONEN

Kommentti

Kumppanuus kuuluu seurakuntaan

Kirkon olemuksesta ja seurakuntatyön näkökulmasta vapaaehtoistoiminta hahmottuu monimerkityksisenä.
Jo seurakunnan jäsenyys sinällään on arvokasta vapaaehtoistyötä.
   Pyhä kaste on kutsumus Jumalan työtoveruuteen lähimmäisten palvelemiseksi kodeissa ja työpaikoilla, unohtamatta vastuuta luonnosta.
   Vapaaehtoistoiminta on olennainen osa kirkon olemusta ja hyvää seurakuntaelämää. Avoin ja myönteinen yhteisöllisyys ruokkii itseään.
   Esimerkiksi mieltä lämmittävät kokemukset vapaaehtoisvoimin toteutettavista kirkkokahvitilaisuuksista innostavat monenlaisiin palvelutehtäviin.
   En näe, että vapaaehtoiset lisäävät palkkatyön tarvetta seurakunnassa. Toki palkattujen työntekijöiden rooli muuttuu – mielestäni myönteisellä tavalla luovuttaessa työntekijäkeskeisestä työtavasta.
   Kun seurakuntalaiset ja työntekijät löytävät roolinsa yhteistyökumppaneina, versoaa uutta.

Juhani Lavanko
Karjasillan kirkkoherra

Artikkeli on osa lehteä 21/2012