EM-kisat ovat koitos myös kisapapille

27.6.12

Parhaillaan yleisurheilun EM-kisoissa työskentelevän kisapappi Leena Huovisen mukaan urheilun arvokisoissa on oma draaman kaarensa. Osa-aikaisuus auttaa kisapappia näkemään tarkemmin urheilumaailman ilmiöitä.

Euroopan yleisurheileva nuoriso on kokoontunut Helsinkiin EM-kisoihin. Suomen joukkueen mukana on perinteiseen tapaan myös kirkon edustaja. Helsingin EM-kisat ovat kisapappi Leena Huoviselle jo 20. arvokilpailut.
   – Olen kisojen aikana joukkueen käytettävissä 24/7. Edeltäjäni Göran Hellberg ohjeisti minua aikanaan siten, että tarjolla saa olla, mutta ei tyrkyllä. Tuo ohje on ollut älyttömän hyvä. Inhoan lällyä termiä rinnalla kulkemisesta. Mutta sitähän tämä työ tietysti on, Huovinen pohtii.
   Hän on EM-kisojen aikana osa joukkueen yleisjohtoa ja osallistuu moniin käytännön tehtäviin. Huovisen mukaan arvokisoissa on oma draaman kaarensa.
   – Kisojen alussa kaikki ovat toivoa täynnä ja kaikki tuntuu olevan mahdollista. Jatkossa tunnelma riippuu siitä, millaista menestystä tulee. Sillä on vaikutusta koko joukkueeseen ja varsinkin niihin, jotka tekevät omat suorituksensa vihoviimeisinä.
   Arvokisat on oma maailmansa.
   – Siihen hyppää kisojen alkaessa. Pois tullessa on aina mietittävä hetki, että mikä normaalimaailma oikein on. Ei esimerkiksi saa automaattisesti ruokaa akkreditointikortti kaulassa.
   Papin työ antaa valmiuksia, joista on hyötyä myös urheilumaailmassa.
   – Papin työssähän ovat läsnä elämä ja kuolema ja kaikki siltä väliltä. En tiedä voiko sanoa, ettei hätkähdä mistään. Mutta sellaista asennetta papin työ tuo, että kaikesta selvitään.

Työyhteydestä
ystävyyteen

Huovisen ensimmäiset arvokisat olivat vuoden 2004 Ateenan kesäolympialaiset. Sittemmin hän on ollut mukana säännöllisesti olympialaisissa, yleisurheilun arvokisoissa ja hiihdon MM-kisoissa sekä satunnaisesti muiden lajien arvokisoissa.
   Huovinen osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös urheilijoiden leireille. Keväisin hän tapaa olla mukana yleisurheilijoiden etelänleirillä. Tänä keväänä leiri pidettiin Portugalissa.
   – Leireillä vapaata aikaa on enemmän kuin arvokisoissa. Näin urheilijoiden ja joukkueen muiden jäsenten kanssa pystyy keskustelemaan paremmin. Monesti nuo keskustelut voivat muuttua aika syviksikin.
   Monet urheilijat ja muut urheilukuvioista tutut henkilöt pyytävät Huovista pitämään kirkollisia toimituksia.
   – Näiden kahdeksan vuoden aikana minulla on ollut kymmenittäin kastamisia ja vihkimisiä. On tietysti suuri luottamuksenosoitus, että näihin hetkiin pyydetään mukaan.
   – Eräs urheilija sanoi kerran, että näen heidät ensisijaisesti ihmisinä. Se oli hieno palaute. Osasta urheilijoista ja taustaihmisistä on tullut vuosien mittaan ystäviäni. Tapaamme muutenkin kuin työn merkeissä.

Uteliaisuutta ja
avointa mieltä

Leena Huovinen tekee kisapapin töitä 60–70 vuorokautta vuodessa. Muuten hän toimii Helsingin yliopistossa korkeakoulupappina. Kisapapin työn kautta Huovinen on mukana myös erilaisissa työryhmissä ja toimikunnissa.
   Huovisen mukaan kisapapille riittäisi töitä enemmänkin. Hän näkee osa-aikaisuudessa hyviä puolia.
   – Täysipäiväinen kisapapin työ tietäisi paljon lisää matkustelua. Ison perheen äitinä siinä olisi omat ongelmansa.
   – Ehkä vielä tärkeämpi osa-aikaisuuden etu on, että siten urheilumaailman ytimessä ei ole koko aikaa. Kun ilmiöstä on etäämpänä, joitain asioita voi nähdä tarkemmin. Näin voi olla parhaalla tavalla avuksi.
   Monien arvokisojen käyminen on tuonut Huoviselle rutiinia. Hän muistuttaa, että jokainen arvokisa on kuitenkin omanlaisensa.
   – Kokemus on otettava käyttöön. Samalla on pidettävä itsensä uteliaalla ja avoimella mielellä. Jos asenteena on, että “tämä on jo nähty”, niin kisapapin hommat kannattaa lopettaa.

Kirkko tekee monipuolista
urheiluyhteistyötä

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut pitkään mukana niin huippu-urheilutoiminnassa kuin paikallisen tason urheiluyhteistyössä.
   Leena Huovisen edeltäjä Göran Hellberg aloitti osa-aikaisen kisapappityönsä vuoden 1972 kesäolympialaisissa.
   Vammaisurheilun puolella on ollut kisapappitoimintaa vuodesta 1996, jolloin Mauri Vihko oli mukana kesäparalympialaisissa. Olli-Pekka Silfverhuth on toiminut vammaisurheilun osa-aikaisena kisapappina vuodesta 2004 lähtien.
   Lisäksi seurakunnat ja kirkolliset järjestöt ovat järjestäneet jo pitkään urheilu- ja liikuntapainotteisia rippikouluja. Kuortaneen Urheiluopistolla on työskennellyt vuodesta 2006 lähtien päätoiminen liikuntapappi Eeva-Liisa Helle.
   Kirkko on laajentamassa toimintaansa urheiluakatemioihin. Urheiluakatemiat ovat opiskelu- ja urheilupaikkakunnille syntyneitä yhteistyöverkostoja, joiden kautta halutaan tukea urheilijan valmentautumisen, opiskelun ja muun elämän yhteensovittamista. Tampereen, Joensuun ja Turun seudun urheiluakatemioissa on pilottihankkeita, joissa on kirkon edustus.

JUHANA UNKURI

Artikkeli on osa lehteä 23/2012