Luovuttamisesta tulee hyvä fiilis

19.6.12

Aaro Saarela on luovuttanut verta 103 kertaa. Ensimmäinen kerta 44 vuoden takaa on silti mielessä kirkkaana.
   – Se oli yleinen luovutus. Sen tekivät kaikki miehet armeijassa. Oli varmaan sattumaa, mutta seuraavana päivänä oli ruokana rössypotut. Olikohan tarkoitus vähän säikäyttää, Saarela kertoo.
   Seuraavan kerran Saarela asteli verta luovuttamaan SPR:n tiloihin lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Käsivarteen oli löytynyt puoliso, joka oli ”asiaan vihkiytynyt”.
   – Vaimon kanssa yhdessä käsikynkkää mentiin. Hänelle se on henki ja elämä, Saarela jatkaa.

Kerran
vastaanottajana

Matkoilla Ruukista Oulun veripalvelupisteeseen bensalitroja on kulunut ja parkkimittari on laskuttanut tuhansia maksettavia minuutteja. Kuluista huolimatta Saarela on ollut uskollinen tavalleen.
   – Tämä on tärkeä asia. Ehkä sitä on myös helpompi ottaa vastaan, jos antanut itse, Saarela kuvaa.
   Hän on tarvinnut kerran verta polvinivelen vaihtoleikkauksessa.
   Saarela on kokenut, että luovuttamisesta saa auttamisen ilon lisäksi hyvän olon.
   – Se tuntuu päässä. On vähän kevyempi olo sen päivän. En kyllä tiedä, onko se fyysistä vai henkistä.

Perheen yhteinen
”harrastus”

Saareloilla verenluovutus on koko perheen tapa. Vaimon lisäksi heidän kaksi aikuista lastaan käyvät mahdollisuuksiensa mukaan luovuttamassa. Lapset oppivat auttamistavan käydessään vanhempien mukana veripalvelussa.
   – Siinä ne katsoivat, kun mittari raksutti.
   Perheen ennätystä pitää hallussaan Saarelan vaimo, 149 luovutuskerrallaan. Sitä ei ainakaan isäntä tule rikkomaan, koska verta voi luovuttaa vain 66-vuotiaaksi asti. Osa-aikaeläkkeellä olevalla talonmiehellä on tähän kaksi vuotta aikaa.

Konetta
ei huijata

Saarelalla on vieläkin tallessa ensimmäinen verenluovutuskortti. Hänen mukaansa itse toimenpide on muuttunut hyvin vähän neljän vuosikymmenen aikana.
   – Samanlaista tämä on ollut aina. Vain paikka on vaihtunut.
   Seurantatekniikka on sen sijaan kehittynyt. Nykyään verenluovuttajalta kysellään enemmän tietoja. Ennen luovutusta tulee täyttää terveydentilakysely, jonka avulla arvioidaan sopivuus luovuttajaksi.
   Menneinä vuosikymmeninä käynnit merkattiin paperikorttiin. Nykyään tiedot tallentuvat sähköisenä, ja muovinen kortti hälyttää, jos henkilö yrittää tulla luovuttamaan verta ennen kuin määrätty taukoaika on ohi.
   Naisilla luovuttamiskertojen välillä tulee olla kolmen kuukautta. Miehille riittää kaksi kuukautta.
   Ruukissa järjestettyihin verenluovutustilaisuuksiin osallistuminen on ollut säännölliselle luovuttajalle ongelmallista, sillä niiden ajankohta on useimmiten sattunut taukoaikaan.
   Myöskään rytmit vaimon kanssa eivät mene yksiin, vaan he käyvät useimmiten omine aikoineen Oulussa luovuttamassa.
   – Olemme molemmat osa-aikaeläkkeellä, mutta eri viikkoina. Saadaan viettää kotona laatuaikaa, Saarela vitsailee.

MARJO HÄKKINEN

Fakta: Verestä on jatkuva pula
• Verta voi luovuttaa Oulun Veripalvelupisteessä ja Liikkuvan veripalvelun tilaisuuksissa ympäri Pohjois-Suomea (http://www.veripalvelu.fi/www/verenluovutustilaisuudet).
• Oulun seudulla tavoitteena on kerätä viikossa 450 pussia verta.
• Verenluovuttajan on oltava terve aikuinen ja painaa vähintään 50 kiloa. Verenluovutukseen ei saa tulla sairaana, alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Tavallisempia syitä, miksi henkilö ei voi luovuttaa ovat antibioottilääkitys ja liian alhainen hemoglobiini.

Artikkeli on osa lehteä 22/2012