Pääkirjoitus

13.6.12

Pääkirjoitus

Lähtijä tarvitsee tuen

Jeesus tahtoi, että evankeliumia on saarnattava kaikille kansoille. Voisi ajatella Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn olevan kristityille kirkas velvoite. Ainakin tätä Jeesuksen käskyä on paukutettu päähän rippikouluissa usean sukupolven ajan.
   Oikeutta lähetystyöhön on myös kyseenalaistettu useasti. Ja jälleen Kotimaa-lehden uudessa Suola-julkaisussa kysytään, onko oikein viedä kristillistä sanomaa sinne, missä sitä ei tunneta.
   Lähetysjärjestöjen on sitkeästi jaksettava kertoa aina uudestaan päivitetysti, mitä lähetys on tänään.
   Lähetystyön sisällöstä on puhuttava myös kirkon sisällä: Suolassa kerrotaan hieman hätkähdyttävä tutkimustulos: Yli 55-vuotiaista papeista kolme neljäsosaa pitää lähetystyötä erittäin tärkeänä työalana, mutta alle 35-vuotiaista vain kolmannes on sitä mieltä.
   Viimeksi viikonvaihteessa valtakunnallisilla Lähetysjuhlilla Haminassa piispa Matti Repo totesi lähetystyön olevan evankeliumin julistamista, elämän suojelua, sairauden, nälän ja köyhyyden kahleiden murtamista.
   Miksi tällainen työ ei saa kirkon nuoren sukupolven teologeilta kannatusta?
   Lähetysseuralla ei ole vaikeuksia saada palvelukseensa motivoituneita lähettejä. Moni huippulahjakkuus jättää kotimaassa urahaaveensa sikseen ja lähtee pienellä palkalla vieraalle maalle.
   Huvin vuoksi tällaista ratkaisua ei tehdä. Lähtijän täytyy nähdä lähetystyö merkityksellisenä.
   Miksi nämä ihmiset eivät saa kirkon nuoren sukupolven teologeilta tukea huimaan hyppyynsä?
   Seurakuntien eri työmuodoilla on yleensä vastaavat papit. Nyt olisi syytä laittaa nuoria pappeja järjestelmällisesti lähetystyöstä vastaaviksi teologeiksi.

Kinkkinen palkkio

Isospalkkiot herättivät taannoin julkista keskustelua. Oulussa palkkiota ei ole perinteisesti maksettu, toisin kuin esimerkiksi ensi vuoden alusta Oulun seurakuntayhtymään liittyvissä Oulunsalon ja Haukiputaan seurakunnissa.
   Palkkioasiaa voi katsoa monelta kantilta: Jos seurakunnissa ryhdytään maksamaan isosille, miksi maksu ei ulottuisi myös esimerkiksi vapaaehtoisille emännille.
   Palkkion maksamiselle on myös perusteltuja syitä. Niitä argumentteja on tarpeellista kuunnella tarkalla korvalla.
   Isoset tekevät leireillä vaativia töitä, muun muassa ryhmien vetämistä. Isosen työ on hyvin työnomaista. Aamulla ylös ja duuniin huvittipa tai ei.
   Pienikin palkkio lisää nuoren itsetuntoa: minulla on työpaikka. Isosena oleminen on yksi seurakunnan tarjoama kesätyömuoto siinä missä esimerkiksi työ hautausmaalla.

Artikkeli on osa lehteä 22/2012