Serkukset Hanna Luttinen

Sukupolvet ylittävää kesäriemua

27.6.12

Oulun seurakuntien lastenpäivillä on käyty sotavuosista saakka. Leena Piipponen kannusti tänä kesänä poikaansa Lämsänjärvelle, sillä äidille itselleen jäi aikoinaan lastenpäivistä hyvät muistot. Lastenpäiviä järjestetään vuosittain sekä Hietasaaren että Lämsänjärven leirikeskuksissa.

Oulun seurakuntien eläkkeellä oleva nuorisotyönjohtaja Yrjö ”Yyte” Loukkola muistaa hyvin, kuinka poikajoukko – johon hänkin kuului – mennä viiletti kesäisin sotavuosien jälkeen innokkaasti Hietasaaren kesäkodille lastenpäiville. Pojille ja tytöille tarjoiltiin leiripäivän keskellä yksinkertaista, mutta tarpeeseen tullutta ruokaa: soppaa ja puuroa.
   1950-luvun lopussa Loukkolasta tuli Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan poikatyöntekijä. Hän ryhtyi järjestelemään lastenpäiviä työntekijänä. Loukkola kertoo varhaisilta työvuosiltaan, että parhaimpina päivinä Hietasaaressa juoksenteli yli 300 lasta.

Lapsia laivalla
Hietasaareen

Loukkola haluaa antaa kunnian suositusta ja usean vuosikymmenen ajan Oulussa jatkuneesta toiminnasta Oulun NMKY:lle, joka 1940-luvulla käynnisti Hietasaaressa kesäpäivätoiminnan vähävaraisille lapsille. Myöhemmin seurakunta osti NMKY:ltä silloisen Hietasaaren kesäkodin.
   Erään historiatiedon mukaan lastenpäiville saatiin alkuvaiheessa ruokaa lahjoituksina oululaiskauppiailta.
   – Kun seurakunta mietti joskus 1970–80-lukujen maissa Lämsänjärven leirikeskuksen ostamista, minulle sanottiin, että se hankitaan, mutta siellä on aloitettava heti lastenpäivät, Loukkola valottaa Hietasaaressa ja Lämsänjärvellä yhä järjestettävän kesätoiminnan historiaa.
   Eräs Loukkolan muistikuva saattaa hämmästyttää nykyoululaisia: kauan sitten Oulun torilta lähti laiva Hietasaareen. Yksi pysähdyspaikka oli kesäkodin laituri. Laivalla lapset pääsivät kulkemaan kesäpäiville, sillä se kyyditsi päivän jälkeen heidät myös takaisin torin rantaan.

Toisessa polvessa
kesäpäiville

Oululaisäiti Leena Piipponen kävi 1970-luvun loppupuolella Hietasaaressa lastenpäivillä. Tänä kesänä hän tuo vuorostaan oman kymmenvuotiaan poikansa Lämsänjärvelle.
   Piipponen myöntää, että äidin hyvät muistot jouduttivat rohkaisemaan jälkikasvua lastenpäiville .
   – Yllättävän samantyyppistä tekeminen on nykyisin kuin minunkin lapsuudessani. Uintia en muista, mutta veneretkiä odotimme innokkaasti. Etsimme aarteita ja pelasimme lautapelejä. Luonnossa oleminen oli tärkeää: oli jännittävää etsiä sammakoita, Piipposen perheen äiti kertoilee.
   – Kun itsellä on tällaisia hyviä muistikuvia omasta lapsuudesta, tuntui hyvältä kuulla, että poikakin viihtyy lastenpäivillä.

Nykyinen kesäseteliläinen,
entinen leiriläinen

Marianne Jokelainen on tänä kesänä kesäsetelinuorena Lämsänjärvellä. Vielä muutamia vuosia sitten Marianne oli itse samassa paikassa leiriläisenä. Lastenpäivistä jäi hyvä mieli: kavereita riitti ja ruoka oli maukasta.
   Juuri mukavien kokemusten vuoksi kesätyö ”Lämykällä” houkutteli Mariannea.
   – Halusin tulla lastenpäiville uudestaan. Työpaikkana tämä on hyvä: työkaverit ovat kivoja ja viihdyn lasten kanssa, Marianne kertoilee.

Rutinoituneita ja
ensikertalainen

Mariannen ja muiden ohjaajien huolehtivan katseen alla tänä kesänä ovat muun muassa serkukset Hanna Luttinen, Alisa Rautarinta ja Milka Nyyssönen. Kesäkuun lämpimilläkin serkkujoukko pelaa sisällä kaikessa rauhassa lautapeliä muun joukon pärskiessä rantavesissä äänekkäästi.
   Hanna laskee olevansa kesäpäivillä jo neljättä kesää. Myös Alisa on konkarileiriläinen.
   Serkukset odottavat rauhallisesti kioskin avautumista. He kertovat kioskipäivän olevan lastenpäivien suosikkiohjelmanumero.
   Vaikka serkukset viihtyvät keskenään, kavereita olisi tyrkyllä: Lämsänjärvellä on käynyt parin ensimmäinen viikon aikana päivittäin noin sata lasta.
   Yksi heistä on Henry Laaninen, joka kesäkuun alussa vasta totutteli lastenpäivien vilskeeseen. Henrystäkin saattaa vielä tulla kokenut lastenpäivien kävijä. Ensikokemuksen jälkeen hän oli todennut äidilleen Tiina Laaniselle olevansa innokas menemään ”Lämykälle” uudestaan.
   – Tuttu ohjaaja seurakunnan perhekerhosta helpotti kotiutumista, Henryn äiti iloitsee.

”Lastenpäivillä kasvaa suvaitsevaisuuteen”

Lastenpäiville osallistuu yhä enemmän maahanmuuttajalapsia. Parin vuoden ajan päivillä on ollut mukana myös kehitysvammaisia lapsia. Seurakunnat tekevät yhteistyötä Oulun kaupungin palveluohjausyksikön kanssa. Sen kautta erityistä tukea tarvitseville tulevat omat avustajat.
   – Niin sanottujen erityislasten määrä on lisääntynyt viime vuosina, Tuiran seurakunnan lapsityönohjaaja Kirsi Merenheimo-Mäenpää kertoo.
   Hän pitää ”sekalaisen seurakunnan” yhteiseloa pelkästään hyvänä asiana. Merenheimo-Mäenpää uskoo, että erilaisuus lisää suvaitsevaisuutta ja lähimmäisenrakkautta.
   – Toki se tarkoittaa myös sitä, että henkilöstön on oltava lastenpäivillä ammattitaitoista – ja kärsivällistä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten vuoksi leirillä ”puhutaan” nykyisin sanojen lisäksi kuvilla ja piirroksilla. Niiden avulla havainnollistetaan esimerkiksi se, mitä ohjelmassa on seuraavaksi.
   – Osa maahanmuuttajalapsista taas kommunikoi iloisesti sekaisin englannilla ja suomella, Merenheimo-Mäenpää kertoo.
   Hänen mukaansa yhä useampi vanhempi toivoo nykyisin, että lastenpäivät voisivat olla arkipäivisin kello 8–16. Tällä hetkellä toimintaa on kello 10–15.
   – Lastenpäivät ovat viriketoimintaa lapsille, mutta vanhemmista osa toivoisi niiden olevan ”hoitopaikka”.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 23/2012