Eka kerta

12.7.12

Ensimmäinen kerta jännittää aina. Kun ei ole kokemusta, ei tiedä, miten tulee toimia. Siksi kädet hikoavat ja vatsanpohjassa tuntuu kummalta. Mitä jos teen jotain väärin ja joudun naurunalaiseksi?
   Viime viikolla koin ensimmäistä kertaa asian, joka monille on tuttu ja arkinen. Onneksi minun ei tarvinnut tehdä sitä yksin, vaan mukana oli konkareita, joiden esimerkkiä seuraten selvisin kunnialla. Kaiken lisäksi puikoissa oli asiansa osaava herrasmies, joka sai ensimmäisen kertani tuntumaan miellyttävältä. Arvaatko mistä on kyse?
   Lentämisestä tietenkin. En ollut 26-vuotisen elämäni aikana koskaan ollut lentokoneessa, ja kun kuulin, että lähdemme toimituksen kanssa lentäen koulutusreissulle Helsinkiin, minua alkoi pelottaa. En niinkään pelännyt itse lentämistä, vaan kaikkea sitä, mitä kentällä tapahtuu ennen koneeseen pääsemistä.
   On normaalia, että uusiin tilanteisiin joutuminen pelottaa ja jännittää. Se johtuu sisäisten mallien puuttumisesta. Sisäinen malli kertoo, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Voi tietää teoriassa, miten lähtöselvityksessä ja turvatarkastuksessa pitää toimia, mutta vasta kun on itse käynyt ne läpi, muodostuu koko toimituksesta sisäinen malli.
   Minä seurasin, mitä matkatoverini tekivät ja tein itse perässä. Kun olin selvinnyt ensimmäisestä lennosta, tiesin, mitä paluumatkalla tulee tehdä, eikä minua enää jännittänyt.
   Sama pätee siihen, että Oulussa osaan sisäisen mallini avulla kulkea paikasta toiseen ja tiedän, missä mikäkin sijaitsee.
   Helsinki on minulle täysin vieras kaupunki, enkä osaa suunnistaa siellä minkään vertaa. Onneksi liikuimme porukassa, jossa monella oli jo jonkinlainen sisäinen malli Helsingistä. Minun mallini pääkaupungista jäi vielä muodostumatta, sillä viivyimme vain pari päivää.
   Palasin kotiin paitsi hienoa kokemusta, myös yhtä uutta sisäistä mallia rikkaampana.

Katja Kiiskinen

Artikkeli on osa lehteä 16/2012