Elämisen merkit

12.7.12

Olen työn puolesta saanut ilon koluta läpi lähiseutujen kirkkoja. Ulkomaanmatkoilla kirkot kuuluvat aina käyntikohteisiin. Valitettavasti minun on myönnettävä, että mitä uudempi kirkko, sitä vähemmän mielenkiintoa se herättää.
   Moderneissa kirkoissa on toki hienoja arkkitehtuurisia oivalluksia, paljon tilaa ja avaruutta, mutta ne jäävät vain hetkellisiksi vau-kokemuksiksi. Kun silmä on tottunut taivasta hipovaan kattoon ja elämää suurempiin ikkunoihin, astuu tilalle tylsistyminen steriiliin tilaan. Tässäkö tämä nyt oli? Olen toimiston näköisessä rakennuksessa, joka sattuu olemaan kirkko. Missä ovat menneen elämän merkit ja pienet yksityiskohdat? Ne, jotka tekevät tilasta mielenkiintoisen.
   Kirkkorakennuksen tärkein tehtävä ei toki ole toimia taidehistoriallisena tai kansantieteellisenä muistomerkkinä, vaan kirkollisten toimitusten ja hiljentymisen paikkana. Mutta jos asiaa pohtii pelkästään tältä kannalta, rakennuksella itsellään ei ole suurta merkitystä. Kirkkorakennusta kannattaa ajatella laajemminkin osana yhteistä omaisuuttamme. Kirkossa näkyvät menneiden sukupolvien työ alttaritaulusta aina sileiksi kuluneisiin kirkonpenkkeihin. Ja yhteisellä työllä kirkot aikanaan rakennettiin.
   Kurkistus vanhoihin kirkkoihin myös horjuttaa kliseistä toteamusta suomalaisten yksinkertaisesta ja pelkistetystä tyylistä. Siellä, missä vanhoja puuveistoksia ja seinämaalauksia on säilynyt, avautuu eteen värikäs ja runsas muotokieli. Puuveistokset näyttävät aavistuksen primitiivisiltä. Joistakin tulee mieleen enemmän Afrikka, kuin 1700-luvun pohjola. Se tekeekin niistä niin viehättäviä. Millaista alkukantaista voimaa ne huokuvatkaan. Tekijät olivatkin usein itseoppineita koristepuuseppiä. Puisia taideteoksia katsoo yhtä suurella mielenkiinnolla, kuin Berninin veistoksia Pietarinkirkossa. Ne edustavat omalla tavallaan aikansa ja paikkansa parasta taiteellista osaamista.
   Kirkkomaalaukset lienevät olleet pari sataa vuotta sitten tajunnan räjäyttävä kokemus. Maalaukset Raamatun kertomuksista olivat aikansa liikkumaton elokuva. Missä muualla talonpojat olisivat nähneet hirviöitä tai eksoottisia eläimiä, kuten leijonia, ellei kirkossa. Kauhuelokuva ja Avara luonto samoilla seinillä.
   Nykyiselle katsojalle maalaukset voivat asettaa toisenlaisia haasteita. Raamatun tuntemus on heikompaa ja maalausten symboliikka voi olla vierasta. Mitä esimerkiksi tarkoittaa Haukiputaan kirkon katossa olevan Jeesuksen suusta tuleva miekka?
   Mutta annan moderneillekin kirkoille mahdollisuuden. Ehkä niistäkin patinoituu käytön myötä yhtä mielenkiintoisia paikkoja kuin vanhoista puukirkoista. Sitten kun niilläkin on tarinoita kerrottavanaan.

Sanna Turunen

Artikkeli on osa lehteä 12/2012