North Pride tuo vähemmistöt ulos kaapista

19.7.12

Oulun Seta ry:n järjestämä North Pride pidetään toista kertaa Oulussa 19.–22. heinäkuuta. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestettiin toissa kesänä.
   Tapahtuman ydinsanomana on seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuuden juhlistaminen. Monipuoliseen ohjelmaan sisältyvät muiden muassa Sateenkaarihartaus sekä Elävä kirjasto, jonka avulla jokainen voi pyrkiä eroon ennakkoluuloistaan.
   Elävä kirjasto on avoinna torstaina kello 16.30–19.30 pääkirjastolla, jossa ”kirjoja” voi lainata noin vartin pituiseen keskusteluun. Kirjat ovat ihmisiä, jotka edustavat jotain vähemmistöön kuuluvaa ryhmää.
   – Kirjoja on tosi vaihtelevasti: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, mutta myös esimerkiksi aivovammainen sekä henkisesti aktiivinen, kertoo Rota Sulkala Oulun Seta ry:stä.
   Elävässä kirjastossa ihmiset saavat kysyä ”kirjoilta” mieltään askarruttavia kysymyksiä. Tarkoituksena on poistaa vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja.
   – Tällä hetkellä meillä on kymmenkunta kirjaa. Mukaan mahtuu vielä, Sulkala kannustaa.

Oma hartaus luo
yhteisöllisyyttä

Sateenkaarihartaus järjestetään sunnuntaina kello 12 Arkkitehtiopiskelijoiden kiltatalon pihalla Pikisaaressa. Sateen sattuessa hartaus pidetään sisällä.
   Vaikka Pride-väki ei saanutkaan omaa sateenkaarimessua, he ovat iloisia omasta hartaushetkestä.
   – Muillakin ryhmillä, kuten vaikkapa motoristeilla, on omat tilaisuutensa. Siksi on mukavaa, että myös meillä on oma hartaus. Siinä korostuu yhteisöllisyys, toteaa Liisa Alanampa Oulun Setasta.
   Hän on järjestänyt hartauden yhdessä Karjasillan seurakunnan kappalaisen Satu Saarisen kanssa.
   – Oli mukavaa, että hän suostui pyyntööni tulla pitämään hartaus, Alanampa sanoo.
   Sateenkaarihartaudessa tai North Pride -tapahtumassa ei kysellä kenenkään vakaumusta tai suuntautumista, vaan kaikki ovat tervetulleita.
   – Torstaista lähtien on kaikenlaisia tapahtumia ja menoa. Hartaudessa voi hiljentyä ja rauhoittua. Tiedossa ei kuitenkaan ole aivan perinteisin tilaisuus, joten virsiäkään ei tarvitse laulaa pää painuksissa, Alanampa summaa.
   – Olemme halunneet hartaudesta paitsi rauhallisen myös iloisen tapahtuman, hän lisää.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 24/2012