Talvisodan sankaritarina jäi kirjoittamatta

12.7.12

Väinö Linna kirjoitti vain muutaman kirjan, mutta ne ovatkin suuria suomalaisia romaaneita. Tuntematon sotilas ja Pohjantähti-trilogia ovat kansalliseepoksia, jotka ovat muokanneet kuvaamme Suomen lähihistoriasta. Linnan teoksia lukivat lahtaritkin, nyökytellen puna poskella työläiskirjailijan viisaudelle.
   Talvisodasta ei kansalliseeposta kirjoitettu, vaikka armeijamme ylsi sankaritekoihin, joilla vältettiin miehitys ja puhdistukset.
   Miksi talvisota ei saanut vertaistaan eeposta? Vastausta tulee kenties etsiä traumaattisesta jatkosodasta. Suomi hyökkäsi hirviö-Saksan kanssa Neuvostoliittoon, koska halusi muun muassa oikeutetun hyvityksen talvisodan rauhasta. Suomella ei Neuvostoliiton uhan edessä edes ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua Saksan aseveljeyteen. Silti hyökkäys itään hermostutti monia suomalaisia.
   Suomalaiset valtasivat menetetyt alueet, ylittivät vanhan valtakunnan rajan ja aloittivat rosvoretken. Tavoitteena saattoi olla Suur-Suomi. Se raastoi monia ja raastaa vieläkin.
   Miehitettyyn Karjalaan perustettiin siviiliväestölle leirejä, joiden olot olivat alta arvostelun. Kotirintaman moraali oli sodan aikana usein surkea. Musta pörssi rehotti ja meno oli holtitonta.
   Toki sodassa nähtiin paljon sankaruutta, josta on syytä olla ylpeä. Silti jatkosota on merkittävä Suomelle miinukseksi, sillä se kasasi kansalle traumoja traumojen päälle. Ehkä juuri siksi Tuntematon sotilas saavutti niin suuren menestyksen. Kun asioista kerrotaan niin kuin ne ovat, seuraa puhdistuminen. Linna ei tosin kirjassaan puuttunut kaikkiin edellä mainittuihin traumoihin, mutta osui silti laajasti kansan sielua hankaavaan möykkyyn.
   Talvisota ei ollut niin traumaattinen kuin jatkosota, vaikka se aiheuttikin suuria menetyksiä. Eeposta ei ehkä syntynyt, koska puhdistumismenoja ei tarvittu. Ehkäpä jyhkeää talvisotakuvausta ei syntynyt myöskään siksi, että todellisuus itse oli niin jyhkeä. Siihen ei ollut mitään lisättävää.
   Yksi talvisotakuvaus on kuitenkin syytä mainita, Yrjö Jylhän runokokoelma Kiirastuli. Jylhä toimi Taipaleenjoella komppanianpäällikkönä. Hän joutui johtamaan joukkonsa hyökkäykseen, jossa suuri osa hänen alaisistaan kuoli.
   Runoilija kärsi tunnontuskia koko loppuelämänsä ja syytti itseään tapahtuneesta. Jylhä ei armahtanut itseään, vaikka muut armahtivat Jylhää. Jälkikäteen on selvinnyt, että komppanianpäällikkö toimi kohtalokkaassa hyökkäyksessä ainoalla oikealla tavalla.
   Hyvästi Kirvesmäki -runossaan Jylhä kiteyttää talvisodan taistelijoiden tunnot. Suomalaiset taistelivat elämästä ja kuolemasta eivätkä joutaneet vouhottamaan ja jauhamaan tyhjää. ”Sana pöyhkeä, harvoin kuultukaan, sana ontto tääll’ oli rikos.”

Pekka Helin

Artikkeli on osa lehteä 6/2012