Aatoksia-kolumni

8.8.12

Aatoksia-kolumni

Hämmentävä päätös

Uskonnonopetuksen vähentämisestä on keskusteltu viime aikoina paljon. Esillä pidetty ajatus katsomuksellisen uskonnonopetuksen poistamisesta kouluista hämmentää 17-vuotiasta lukiolaista.
   Uskonnonopetus on mielestäni äärimmäisen tärkeää. Sen avulla voimme perehtyä omaan uskontoomme ja sen opetuksiin. Sitä kautta voimme taas peilata muita kulttuureja ja uskomuksia ymmärtäen niitä paremmin.
   Oman uskontonsa ymmärtäminen auttaa maailmankatsomuksen rakentumista lisäten suvaitsevaisuutta.
Kaikki maailman kulttuurit pohjautuvat johonkin uskontoon. Emme voi ymmärtää muita ihmisiä tai kulttuureja, jos emme käsitä omaammekaan kunnolla. Toisen uskontokunnan edustajaa on helpompi lähestyä, kun molemmat tiedostavat uskomustensa erot.
   Miten toista voi ymmärtää, jos ei ymmärrä edes itseään?
   Jos uskonnonopetukseen otettaisiin elämänkatsomustiedossa käytettävä niin sanottu neutraali näkökulma, toisen uskonnosta kyllä tiedettäisiin yhtä paljon, mutta opiskelija saattaisi jäädä jonkinlaiseksi kulttuuriorvoksi.
   On myös muistettava, että uskonsa ymmärtäminen ehkäisee ääriliikkeiden syntyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa uskonnonopetus on vapaaehtoista tai sitä ei ole ollenkaan, monenlaiset kultit ja muut epämääräiset uskonliikkeet kukoistavat.
   Suuri osa Yhdysvaltain kristityistä ei tiedä kymmenen käskyn sisältöä tai tiedosta ylösnousemuksen tärkeyttä uskontonsa opissa.
   Uskonnonopetus on siis hyvin tärkeää. Pieni vähennys tuntimäärässä ei ole luonnollisesti kovinkaan merkittävä menetys, mutta asenne uskonnonopetusta kohtaan on huolestuttava. Katsomuksellisen uskonopetuksen poistaminen heikentäisi kansalaisten itse- ja kulttuuritietoisuutta sekä yleistietoa ylipäänsä.
   Ihmisillä tulee olla oikeus oppia omasta uskonnostaan koulussa.
   Onko uskonnontietämyksen arvo vähäisempi kuin historian tai yhteiskuntaopin, vaikka se on vähintään yhtä tärkeää nykymaailmassa?

LAURI POSIO

Artikkeli on osa lehteä 26/2012