”Jotakin voisin itsekin tehdä”

22.8.12

Oulun yliopiston käytävillä kulkee kiireinen fysiikanopettaja, tutkija Anne-Maaria Ahonen. Lukukauden alkaminen kampuksella lisää työpäiviin pituutta. Kiiminkiläinen Ahonen on ollut paljon töissä myös kesällä.
   Kiireistä huolimatta Ahosen ajatus ennättää syksyyn: hän odottaa Jäälissä alkavaa työttömien ruokailua, jossa toimii vapaaehtoisena.
   – Mukava nähdä ihmisiä kesän jälkeen, hän iloitsee.
   Ahosesta tuli seurakunnan vapaaehtoinen nopeasti, yhden sähköpostin perusteella. Siinä hän kysyi Kiimingin seurakunnan diakoniatyöntekijältä, voisiko tehdä jotakin kirkon töissä talkoopohjalta.
   – Kirkko on antanut paljon sisältöä elämääni. Jossakin vaiheessa alkoi tuntua siltä, että voisin tehdä itse jotakin kirkon eteen.
   – Sähköpostiviestistä ei kulunut monta päivää, kun olin jo munkkitalkoissa, Anne-Maaria Ahonen nauraa.

Erilaisten
ihmisten joukko

Diakonian talkootyöläinen paljastaa oman ”erikoisalansa” vapaaehtoistehtävissä.
   – Minun vastuullani on keittiössä paistinuunien kellot, jotta leivonnaiset ovat oikean ajan kypsymässä. Tarkka työ sopii fyysikolle, hän nauraa.
   Ahonen viihtyy seurakunnassa. Hänelle on tärkeää, että vapaaehtoisten joukkoon mahtuu monenlaisia, eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
   – En itsekään ole aina samaa mieltä muiden kanssa. Välillä pidän suuni kiinni: ei omia ajatuksiaan tarvitse joka tilanteessa tuoda esille. Joskus taas sanon kantani ääneen reippaasti ja olen ”piikkinä lihassa”.
   – Luulen, että olen monissa näkemyksissäni muita vapaamielisempi, Ahonen pohtii.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 27/2012