Kohtuullisuus on ympäristönsuojelua

22.8.12

Kirkon ympäristöväki:

Kohtuullisuus on ympäristönsuojelua

Seurakunnat voivat laskea hiilijalanjälkensä uuden ilmastolaskurin avulla. Oulussa on valtakunnalliset kirkon ympäristöpäivät elokuun lopussa.

Evankelis-luterilainen kirkko vihertää, mutta seurakuntien ympäristöteot tuntuvat ”pieneltä piiperrykseltä” maailmanlaajuisten ympäristöongelmien lisääntyessä.
   – Hyvin sanottu, Tampereen seurakuntayhtymän verkkotuottaja ja ympäristösihteeri Ilkka Kalmanlehto kommentoi piiperrys-sanaa.
   Hän myöntää kokoeron kirkon mahdollisuuksien ja ympäristöongelman välillä.
   Kalmanlehto on kuitenkin optimistinen. Kirkko on toki ”piipertäjä”, mutta niitä on muitakin. Kun tarpeeksi moni kantaa vastuunsa, Kalmanlehdon mukaan yhdessä voidaan saavuttaa jotakin isoa.
   Vaikka maapallon pelastaminen on vaikeaa ja hidasta työtä, kirkon on huolehdittava osaltaan ympäristönsuojelusta, Ilkka Kalmanlehto sanoo.
   – Kirkolla on vastuu maailman köyhistä, jotka joutuvat todennäköisesti kärsimään eniten tulevista ilmastonmuutoksista, hän muistuttaa.
   Oulussa vietetään valtakunnallisia kirkon ympäristöpäiviä elokuun lopussa, 29.–30. elokuuta. Päivien teemoina ovat luonto, ympäristökasvatus ja energiatehokkuus.

Kirkko voi motivoida
vastuullisuuteen

Myös kirkon yhteiskunta ja kestävä kehitys -työalasihteeri Ilkka Sipiläinen uskoo, että kirkon ympäristötyöllä on vaikutusta. Kirkon ympäristöpäivillä puhuva Sipiläinen kannustaa ihmisiä kohtuullisuuteen.
   – Kirkon ja seurakuntien aktiivisuus ympäristöasioissa on poliittinen teko, sillä se motivoi ja antaa poliitikoille oikeutuksen tehdä hyviä päätöksiä. Kansalaisetkin voivat muuttaa elämäntapaansa, Sipiläinen väittää.
   Hän pahoittelee sitä, että seurakunnissa ei aina osata tai voida asettaa vastuuta ympäristöstä sen ansaitsemalle tärkeälle paikalle.

Kuntauudistus jarruttaa
kirkon ympäristötekoja

Kirkkohallituksen myöntämän ympäristödiplomin voivat saada ympäristöasiansa hyvin hoitaneet seurakunnat, kun ne täyttävät diplomin vaatimukset: ovat esimerkiksi tehneet oman ympäristöohjelmansa.
   Kirkon ympäristödiplomi on noin sadalla seurakunnalla, mikä on noin neljännes kaikista seurakunnista.
   Erityisesti ympäristödiplomin hankkimisessa ovat kunnostautuneet Oulun hiippakunnan seurakunnat. Parhaillaan muun muassa Oulun seurakuntayhtymässa valmistellaan ympäristödiplomin hakemista.
   Ilkka Sipiläinen arvioi, että kuntauudistus on hidastanut seurakuntien ympäristötoimia. Koska muutokset kuntarajoissa koskettavat myös seurakuntia, ne eivät Sipiläisen mukaan ole lähteneet nykytilanteessa tavoittelemaan ympäristödiplomia.

Seurakunnan hiilijalanjälki
on mitattavissa

Evankelis-luterilaisen kirkon hiilijalanjälkeä on pystytty supistamaan muun muassa ympäristödiplomin avulla. Toukokuun alusta lähtien seurakunnat ovat voineet mitata hiilijalanjälkensä kirkon uudella ilmastolaskurilla. Jalanjälkeen vaikuttaa muun muassa energian kulutus.
   Sipiläinen toteaa, että kirkko voisi säästää energiaa luopumalla joistain vähäkäyttöisistä kiinteistöistään. Sipiläinen ei sulkisi energiasyöppöjä vanhoja kirkkoja, vaan harkitsisi niihin maalämpöratkaisua.
   Toisaalta Sipiläinen huomauttaa, että kirkosta luopuminen on usein vaikea asia.
   – Kun huoltamo ja kirkko ovat kylmänä, halua kotiseudulla elämiseen ei välttämättä enää ole.

Kirkko aktivoitunut jälleen
ympäristökysymyksissä

Kirkko oli 1980-luvulla aktiivinen ympäristökeskustelussa. Vuosikymmen myöhemmin suuri lama vei kuitenkin kirkon huomion.
   2000-luvulla kirkko on ollut jälleen aktiivinen ympäristöasioissa.
   Kun jäätiköt sulavat ja tornadot pauhaavat, lääkkeeksi ei taida riittää kirkon ympäristödiplomi.
   – Kirkko voi kuitenkin antaa ihmisille voimia rakastaa luomakuntaa ja etsiä kohtuullista elämäntapaa, Sipiläinen uskoo.
 

Toimittajan kommentti:

Vesi nousee varpaille

Monet viljelijät kokivat Siikalatvalla tragedian, kun tulvavesi turmeli elokuun alussa heidän satonsa. Samanlaista tuskaa tunsivat myös amerikkalaiset viljelijät, kun kuivuus runteli tänä kesänä heidän peltojaan.
   Ilmastonmuutos on aiheuttanut tuhoa lähinnä kehitysmaissa, koska ne eivät voi tasoittaa menetyksiä varallisuudellaan.
   Kun länsimaiden osa on ollut hyvä, ilmastonmuutoksesta ei ole niin välitetty.
   Kaikkien on kuitenkin herättävä, sillä vesi nousee jo varpaille.
   Myös kirkoilla on vastuunsa ympäristötyössä. Niiden tehtävänä on muun muassa puhua köyhien ja vähäisten puolesta, joihin kehitysmaat ja niiden väestö lukeutuvat.
   Taistelu ilmastonmuutosta vastaan on kuitenkin vaikeaa, sillä kaikki eivät ole vakuuttuneita vaarasta. Toiset taas eivät välitä siitä.
   Katastrofi uhkaa maailmaamme, mutta se voidaan välttää, jos tarpeeksi monet ryhtyvät taisteluun sitä vastaan. Se olisi järjen ottamista kouraan, sillä pitkällä tähtäimellä ilmastotuho ei ole kenenkään etu.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 27/2012