Lapset opettavat pappia

22.8.12

Linnun hautajaiset kertovat lapsen tavasta käsitellä pyhää, pastori Kaija Tiirola sanoo.

Olen oppinut eniten elämästä lapsilta, yli 20 vuotta lapsityön teologina toiminut, Haapajärven lapsi- ja perhetyön pappi Kaija Tiirola sanoo empimättä.
   Haapajärvelle on rakennettu leikkimökin kokoinen lasten oma Samuelin puukirkko. Siellä lapset saavat muun muassa leikkiä pyhiä toimituksia omilla ehdoillaan.
   – Lapsille leikkihäiden ja -hautajaisten toimittaminen on luontaista, Tiirola kertoo.
   Minkäänlaiset turhat muotoseikat eivät häiritse, kun lapset pitävät omia toimituksiaan.
   – He laulavat kirkkaalla äänellä virsiä virsikirja ylösalaisin ja aloittavat jumalanpalveluksen keräämällä kolehdin, Tiirola nauraa.

Lapsi
näkee pyhän

Kaija Tiirolan mukaan mahdollisuus leikkiä kirkollisia toimituksia on lapsille muutakin kuin hauskaa tekemistä. Se antaa heille tilaisuuden toimia osana seurakuntaa.
   – Lapsi on täysivaltainen seurakunnan jäsen. Hänen uskonsa on aivan yhtä merkityksellinen kuin aikuisenkin, Tiirola korostaa.
   Lapsella on luontainen kyky nähdä pyhää ympärillään. Monet ovat lapsina esimerkiksi haudanneet löytämiään kuolleita eläimiä. Se on lapsen tapa käsitellä elämän pyhyyttä, Haapajärven pappi huomauttaa.
   Kuitenkin myös aikuisen esimerkillä on merkitystä lapsen suhtautumisessa pyhään. Tiirola kertoo eurooppalaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin lasten hyvinvointia.
   Sen mukaan lapset voivat entistä paremmin, mutta heillä on kaksi suurta kysymystä: Rakastavatko vanhemmat heitä ja uskovatko vanhemmat Jumalaan?

Oikeus hyvän
elämän eväisiin

Aikuisten on hyvä muistaa, että lapsi itsessään on pyhä.
   – Kristus kohdataan lapsissa, Katja Tiirola huomauttaa.
   Mitä lapsen pyhyys sitten tarkoittaa?
   – Jokaisella lapsella on oikeus niihin yksinkertaisiin asioihin, jotka antavat hänelle hyvän elämän, Tiirola selittää.
   Hän korostaa, että lapsen hyvään elämään ei vaadita leluvuorta ja ulkomaanmatkoja. Tärkeitä eväitä ovat rakkaus, rajojen asettaminen ja lapsen kanssa yhdessä tekeminen.
   – Perheen yhteinen aika on pyhää.
   Rauhallinen aika perheen kesken ei ole kaikille itsestäänselvyys.
   – Joillakin lapsilla voi vielä hoitopäivän päälle olla kolmekin erilaista harrastusta, Tiirola toteaa.
   – Mitenköhän aikuiset jaksaisivat, jos työpäivän jälkeen heidän pitäisi vielä käydä kolmessa erilaisessa kerhossa tai treeneissä?

Virikkeiden
sijaan yhteistä aikaa

Enemmän kuin loputtomia virikkeitä, lapsi tarvitsee pyhiä hetkiä yhdessä perheen kanssa.
   – Pyhä hetki voi olla se, kun asettuu kymmeneksi minuutiksi lukemaan lapsen kanssa kirjaa. Yhdessä tekemällä vanhemmat kunnioittavat lapsen pyhyyttä, Kaija Tiirola huomauttaa.
   Esimerkki lapsen kunnioittamiseen tulee Jeesukselta.
   – Kun Jeesus kulki maanteillä, hän pysähtyi tapaamiensa ihmisten kohdalle ja kysyi heiltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”. Jeesuksen tavoin me voimme pysähtyä lapsen kohdalle ja kysyä: ”Mitä haluat, että tekisimme yhdessä?”

Äidin
kanssa kaksistaan

Pienen ihmisen pyhyyttä voi olla vaikea nähdä silloin, kun lapsi roikkuu lahkeessa ja kiljuu kurkku suorana kaupan käytävällä. Tiirola kehottaa sellaisessa tilanteessa aikuista pysähtymään ja miettimään tilannetta lapsen näkökulmasta.
   – Meidän täytyy pysähtyä, jotta voimme nähdä lapsen kiukun taakse.
   Kiukun takaa voi löytyä hyvin yksinkertainen ja toteutettavissa oleva toive.
   Tiirola kertoo mieleenpainuvasta kokemuksestaan hieman isomman lapsensa kanssa.
   – Kuljimme koko perheen voimin kaupoissa. Tyttäreni kiukutteli pitkin matkaa ja lopulta alkoi itkeä. Pysähdyin, ja kysyin, mikä häntä harmittaa. Hän vastasi, että olisi halunnut mennä kanssani kauppaan ihan kahdestaan.
   Löytyisikö jokaiselta vanhemmalta tarpeeksi aikaa toteuttaa noin pieni lapsen toive?

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 27/2012