Lapsuuden harrastus uusiksi

22.8.12

Haukiputaalainen Reijo Alatalo kannustaa ihmisiä vielä ”vanhemmillakin päivillä” harrastukseen, joka houkuttaa.
   Kuusikymppinen Alatalo lauloi lapsena Haukiputaan lapsikuorossa. Lauluharrastus vaihtui myöhemmin kilpahiihtoon, jota Alatalo kuvailee harrastaneensa tosissaan, mutta ilman suurta menestystä.
   Kun hiihtäminen jäi, miehellä oli yhtäkkiä ”hurjasti aikaa”, kuten hän itse lausahtaa.
   Oma perhe kannusti Alataloa takaisin laulun pariin ja lopulta vanha kuoroharrastus syttyi uudestaan.
   Nelikymppisenä Reijo Alatalo aloitti laulun opiskelun muun muassa yksityisopettajien johdolla. Kuorolaulun lisäksi hän harrastaa yksinlaulua.

”Liian pitkään
ei kannata miettiä”

Alatalo on huomannut, ettei uuden harrastuksen aloittamista kannata lykätä loputtomiin.
   – Kannattaa aloittaa mieluusti ennemmin kuin myöhemmin. Jos viivyttelee, ikä saattaa tulla esteeksi kehittymiselle, hän toteaa.
   Laulamisessa ja kilpahiihtämisessä Alatalo näkee paljon samaa. Molemmat vaativat paljon harjoittelua, jotta syntyisi tulosta.
   Jokaisen pitää kuitenkin tehdä raja treenaamiselle, jotta harrastus säilyy mieluisena.
   Alatalo on huomannut, että hyvä fyysinen kunto auttaa laulamisessa.
   – Laulaminen on parempaa hyväkuntoisena.
   Hiihtämistä Alatalo ei ole jättänyt kokonaan. Viime talvena hän hiihti 1 500 kilometriä. Hurjat kilometrit ovat ilmeisesti kuitenkin vain ”leikkiä” verrattuna aikaan, jolloin hiihtäminen oli etusijalla.

Seurakunta mukana
harrastuksessa

Reijo Alatalo laulaa soolon Haukiputaan kirkossa ensi sunnuntaina 26. elokuuta piispanmessussa. Messu on osa kirkon 250-vuotisjuhlallisuuksia.
   Kirkko on Alatalolle tuttu estradi.
   – Laulan mielelläni seurakunnan tilaisuuksissa. Oma seurakuntani on kohdellut minua hyvin: seurakuntasali on ollut käytössäni, kun olen sitä pyytänyt. Se on aivan älyttömän hieno asia.
   Alatalon lauluharrastuksen koskettavimpiin hetkiin kuuluvat konsertit kynttilänloisteessa jouluyönä.
   – Hienoja kokemuksia, mies tunnustaa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 27/2012