Pääkirjoitus

8.8.12

Pääkirjoitus

Hätään ei saisi turtua

Syyrian väkivaltaisuudet mykistävät: Mihin kaikkeen pahaan ihminen pystyy?
   Kuolleiden joukossa on paljon naisia ja lapsia. Surmia on tehty erityisen julmalla tavalla.
   Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Outi Behm vieraili viime viikolla syyrialaisille tarkoitetussa pakolaisleirissä Jordanian puolella. Hän kertoo Rauhan Tervehdykselle avoimesti olevansa järkyttynyt näkemästään hiekka-aavikolla.
   Puhelu Jordaniaan kesti vain hetken, sillä Behmin ja muiden avustustyötä tekevien, kuten Unicefin työntekijöiden, pitäisi keksiä nopeasti, miten auttaa pakolaisleirillä olevia, erityisesti lapsia. Pakolaislapset ovat kokeneet kovia. Monet heistä ovat nähneet liikaa ruumiita ja verta.
   Kirkon Ulkomaanapu toimii kymmenissä maissa, siellä missä hätä on suurin. Kun hätä on suurta, avunantaja ei kysy apua tarvitsevalta uskontoa, etnistä taustaa tai poliittista vakaumusta.
   Syyria on etnisten ja uskonnollisten ryhmien tilkkutäkki. Viimeviikkoisen Kotimaan mukaan syyrialaisten kristittyjen enemmistö on tukenut kansannousua alusta asti. Näin toteaa Syyrian kansallisneuvoston Suomen edustaja Mania al-Khatibi.
   Behm muistuttaa kuitenkin Kotimaassa, että Syyrian kristityt ovat monimuotoinen yhteisö, jossa näkemykset vaihtelevat.
   Kirkon Ulkomaanavun mahdollisuudet auttaa apua tarvitsevia syyrialaisia antavat myös tavallisille kansalaisille mahdollisuuden toimia, tehdä jotakin väkivallan uhrien hyväksi.
   Rahan antaminen ei aina houkuttele, mutta Rauhan Tervehdyksen haastattelema Ulkomaanavun yksikön päällikkö Eija Alajarva vakuuttaa lahjoitetun rahan menevän perille.
   Mitä muutakaan me suomalaiset voisimme tehdä kuin antaa lanttimme ja luottaa? Ja rukoilla.
   Syyrian uutisten lisäksi kuulemme Afrikan Sahelin alueen kuivuudesta. Sielläkin tarvitaan ulkopuolisten apua.
   Näihin kaikkiin uutisiin – hätähuutoihin – emme saa turtua missään nimessä.

Riitta Hirvonen

Artikkeli on osa lehteä 26/2012