Aatoksia-kolumni

4.9.12

Aatoksia-kolumni

Kelluntaa ja kilvoittelua

Hellepäivä. Pilvetön taivas on kuvauksellisen sininen. Minikläppäri mukaan ja piitsille.
   Oulunsalon Papinjärvessä polskuttaa monenikäisiä uimareita. Desibelimittaria ei kannata käyttää. Äänimelua on ilmassa. Uimapaikka sijaitsee Oulun lentoaseman vieressä ja sen vuoksi pien- ja matkustajalentokoneita lentää tuon tuostakin ylitsemme.
   Viereeni istahtaa teinipoikien porinapiiri. Äänenmurros ei heidän mielipiteidensä vaihtoa haittaa. Puheenaiheina ovat koulu, eri uimapaikkojen vertailu, uskonnot, tytöt ja mopot. Silmiini osuu pikkulasten leikki vedessä kumipatjojensa kanssa. Epätoivoiset yritykset päästä kelluvan rantasohvan päälle ovat komiikkaa parhaimmillaan.
   Vesien ritarit saavat patjansa kohoamaan pystyasentoon, joka sitten kerta toisensa jälkeen kellistää heidät syvyyssukeltajiksi. Pienet ihmistaimet eivät luovu yrityksestä. Lopulta vesiakrobatia palkitaan, ja he kelluvat leveän hymyn kera patjojensa kanssa.
   Seuraamani projekti tuo mieleeni rantamuiston vuosien takaa. Olin turistimatkalla Kreikassa, Rhodoksella. Samannimisen kaupungin vähemmän tuulisella Ellin rannalla liikkuivat paikalliset nuorukaiset kauppaamassa kylmälaukuistaan jäätelöä ja virvokkeita. Oppimillaan suomenkielen fraaseilla he tarjosivat tuotteitaan: ”Fanta, Cola, kylmä kalja. Suomipoika, iso kaljamaha.”
   Bisnespsykologia, jossa huumorilla on merkittävä rooli, oli hyvin hanskassa. Kylmälaukut tyhjenivät nopeasti.
   Lähdin uimaan. Välimeren suolapitoisuus on 3,5 % (kotoisesti Perämerellä vain 0,3 %) jonka ansiosta Ellin rannan merivesi kannattelee jonkin verran. Efekti on kuitenkin erilainen kuin Kuolleessameressä, jonka suolapitoisuus on 25 %.
   Noin suurilla prosenteilla on tyydyttävä lähinnä kellumaan, tekemättä mitään. Sen sijaan Kreikan aurinkorannalla oli aika ajoin pakko tehdä uimaliikkeitä jos halusi olla vajoamatta. Siinä köllöttäessäni Välimeren aalloissa kuin ongenkoho, tehden välillä uppoamisen välttämiseksi pari uimaliikettä, mieleeni nousi ajatus: ”Tällainen on – näin toimii Jumalan armo”.
   Jumalan armossa ei pelkästään kelluta tekemättä mitään. Kilvoitusliikkeet ovat tarpeellisia. Jumalan armo on dynaaminen, se pistää liikkeelle.
   Kokemus jäi elämään niin voimakkaasti, että se on kulkenut yli kaksikymmentä vuotta mukanani. Ja taas se putkahti mieleeni, tällä kertaa Papinjärven rannalla.

JOHANNES MÄNTYMÄKI

Artikkeli on osa lehteä 28/2012