Aatoksia-kolumni

19.9.12

Aatoksia-kolumni

Eskon emännän vieraskamarissa

Eskon emännän kahveilla ovat kaikki papit ja puhujat joutuneet ulkokultaisuuden syntiin. Näin väitettiin. Päätin, että minä en joutuisi.
   Kuka oli Eskon emäntä? Hänen oikea nimensä oli Maria Vuorma (1885–1987). Omaiset sanoivat häntä Eskon vanhaäidiksi, me muut Eskon emännäksi. Maria Vuorma asui Pudasjärven Ervastissa, Esko-nimisessä talossa, joka näkyi Iijoen ylittävälle sillalle.
   Maisema on maalauksellinen: vuolaan joen kahta puolta pellot ja talot. Joen yli mentiin vielä 60-luvulla kapulalossilla, Eskon lossilla. Eskon emäntä oli jäänyt leskeksi 1937. Kaksi poikaa kaatui jatkosodassa. Pauli-niminen poika – kunnioitettu sotiemme veteraani – asuu samalla kylällä. Hän sauvoo vielä venettä ja kalastaa Iijoesta.
   Maria Vuorma oli punaposkinen, hänen silmänsä tuikkivat ystävällisyyttä ja viisautta. En muista nähneeni häntä koskaan ilman nilkkoihin asti ulottuvaa valkoista esiliinaa. Hänessä oli matriarkaalisuutta.
   Eskon suuressa hirsipirtissä pidettiin usein seuroja. Emäntä ilmestyi tuon tuosta keittiöstä kesken puheen pirtin puolelle. Toisessa kädessä oli puurokauha ja toisella kädellä hän pyyhkäisi esiliinankulmalla silmiään ja sanoi kuuluvasti: ”Voi, Jumala, että on kallista puhetta!”
   Istun Eskon emännän vieraskamarissa. Tunnelma on kuin kirkossa tai sakastissa, ei kireä mutta juhlallinen. Tiedän, että tässä kamarissa juovat kahvia harvat ja valitut. Pöydällä on kuuluisa papin kahvikuppi, kultareunainen, ehkä noin puolen litran vetoinen. Näin suurta kahvikuppia en ole nähnytkään.
   Emäntä kaataa kuparipannusta kahvia, josta hän on pitänyt perusteellisen luennon: itsepaahdetut pöönät, itsejauhetut höystöt, kaivovesi, puuhella ja ripaus suolaa kahviin. Alan hörppiä kahvia. Luulen, että savu nousee korvistani kun koetan niellä omituisen makuista juomaa.
   Kuppi on vajentunut tuskin puoleen kun emäntä kohottaa pannua ja sanoo: ”No, miltä maistuu? Kaadanpa lämmikettä ennen toista kupillista.”
   ”Tuota, kyllä tämä…” yritän.
   ”Niin kaikki muutkin ovat sanoneet, että Eskon emännän kahvi on hyvää,” emäntä toteaa.
   ”Kyllä toki, joo..”
   Kiittelen kolmannesta kupista. Emäntä huiskuttaa kättä portailla ja huikkaa: ”Kun tulet seuraavalla kerralla, niin soita etukäteen, että tiedän laittaa pannun tulelle.” Kahvissa saattoi olla ihmeellinen eliksiiri. Eskon emäntä eli 101-vuotiaaksi.

ERKKI PIRI

Artikkeli on osa lehteä 30/2012