Arjen samarialainen -sarja

19.9.12

Arjen samarialainen

Madekosken rautarouva jaksaa huolehtia

Sihteerin ammattitaidot ovat tarpeen, kun hoitaa työn ohella maatilaa ja tekee vapaaehtoista eläinsuojelutyötä.

Ilta-aurinko paistaa viistosti oululaisen Leena Heikkilän pihaan, kun hän päästää harmaan Milli-vuohen vihreälle nurmelle ruokailemaan. Heikkilän päivä on jo pitkällä: takana on eläinten aamuruokinta, täysi työpäivä Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja käynti eläinten hautausmaalla.
   – Minulla on aina kymmenen rautaa tulessa. Olen sihteeri ja osaan aikatauluttamisen. Ei tästä muuten tulisi mitään. Kun tulen illalla myöhään takaisin sisälle, mieheni joskus vitsaillen sanoo: ”Ai tulit tänne sitten yöksi.”
   Rautarouvan energisyyden taustalla on hyvän organisointitaidon lisäksi yksinkertainen resepti.
   – Hyvä ravinto ja riittävä uni. En minä unesta tingi. Se on kahdeksan tuntia.

Tosi-tv
vääristää ajatuksia

Heikkilä on Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja ja tekee järjestössä monenlaista vapaaehtoistyötä.
   Puolentoista vuoden ajan hän on toiminut yhdistyksen koulutettuna eläinsuojeluneuvojana. Se tarkoittaa, että virka-ajan jälkeen Heikkilän puhelin alkaa piristä eläimiin liittyvistä soitoista.
   Puheluita tulee normaalisti muutama illassa.
   – Joskus soittaja kertoo, että naapurit eivät ole menneet aamulla lehmiä lypsämään. Tavallisimmat puhelut koskevat ikkunaan lentäviä lintuja tai siiliä, joka on liikkumaton. Myös kesäkissoista soitetaan syksyllä.
   Ulkomaalaiset eläintenpelastustelevisiosarjat aiheuttavat Heikkilälle harmaita hiuksia, koska osa soittajista luulee, että myös Suomessa eläinsuojeluneuvoja kurvaa pillit vinkuen paikalle, jos sitä vaatii.
   Vapaaehtoisen eläinsuojeluneuvojan tehtävä on neuvoa puhelimitse tai ohjata avuntarvitsija oikean viranomaisen puheille. Neuvojalla ei ole oikeutta tai velvollisuutta mennä kenenkään kotiin.
   Tosin, kerran Heikkilä on lähtenyt pelastushommiin: siirtämään sorsia kuivasta lammesta.
   – Sorsapoikue oli siellä vain kiusattavana. Ne etsivät suojaa pensaikosta ja vesi oli kilometrin päässä. Soitin kaverin paikalle ja haavilla saimme ne kiinni ja toimitimme veden äärelle.

Sijoituskoteja
eläimille

Heikkilä joutuu korjaamaan puhelimessa myös toista yhdistyksen toimintaan liittyvää harhaluuloa. Toisin kuin moni soittaja luulee, järjestö ei ota eläimiä pysyvästi omistukseensa.
   – Jotkut ihmiset ottavat eläimet ex tempore sen kummemmin ajattelematta. Eläin ei ole lelu, jonka voi heittää pois, kun ei enää tarvitse.
   Eläimet ovat omistajan vastuulla viimeiseen asti, ja niistä tulee huolehtia kaikkien sääntöjen ja määräysten mukaan, Heikkilä muistuttaa.
   Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys pyörittää sijoituskotitoimintaa, mikä tarkoittaa, että jäsenet ottavat eläimiä koteihinsa määräajaksi vaikeissa tilanteissa.
   – Kyseessä voi olla esimerkiksi omistajan vaikea sairaus. Tai sitten kyseessä voi olla viranomaisten toimesta huostaan otettu eläin. Kiinnostuksen lopahtaminen eläimen hoitoon ei ole riittävä syy.
   Jos eläintä ei voida palauttaa omistajalle, sille etsitään uusi koti. Heikkilällä on tilallaan neljä kania, jotka odottavat uutta omistajaa.

Kokemus
velvoittaa

Heikkilä on toiminut yhdistyksen aktiivisena jäsenenä vuodesta 2005 lähtien. Eläinten kanssa hän on asunut avioliiton myötä. Miehen kotitilalla on tällä hetkellä hevosia, lampaita, kaneja, kanoja ja Milli-vuohi.
   Vaikka Heikkilällä riittää omissa eläimissä huolehtimista, hän ei voi kuvitella jäävänsä pois vapaaehtoistyöstä.
   – Minulla on niin paljon tietotaitoa. Katson velvollisuudeksi jättää tietoa nuoremmille.
   Taannoin tehty sydänleikkauskaan ei ole hidastanut Heikkilän tahtia.
   Innokkaan käsityöharrastajan saattoi nähdä kesällä Turkansaaren työnäytöksissä värjäämässä lankoja. Tänä syksynä hän aikoo käydä kouluilla luennoimassa eläinsuojelusta.
   Ja mitä tulee klassiseen tapaukseen, jossa kissa on kiivennyt puuhun eikä suostu tulemaan alas, Heikkilä tietää, miten toimia.
   – Joku on sen sinne säikäyttänyt, eikä silloin kannata mennä lähelle. Ruokaa vaan puun alle ja pitää rauhoittaa puunjuuri, jotta kissa rohkenee tulla alas.

MARJO HÄKKINEN

Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys

• Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys tekee vapaaehtoisen eläinsuojeluneuvonnan lisäksi koulu- ja oppilaitosvierailuja, pitää lapsille Ellu-eläintaitokerhoja ja harjoittaa lintujen talviruokintaa.
• Yhdistyksen pyörittämä sijaiskotitoiminta auttaa huostaan otettuja tai muista sosiaalisista syistä kodittomiksi jääneitä eläimiä.
• Yhdistys juhlii parhaillaan 50-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden kunniaksi se järjestää tapahtumia, joiden tavoitteena on edistää eläinsuojeluasiaa sekä herättää keskustelua eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta.
• Yhdistys toivoo mukaan joukkoonsa osallistuvia aktiivijäseniä ja lupaa, että kaikille löytyy puuhaa. Ota yhteyttä numeroon 040 763 7565 tai laita sähköpostia osoitteeseen info@oulunesy.net.

Artikkeli on osa lehteä 30/2012