Ghanalaisesta tuli suomalainen

12.9.12

Oululainen Otis Tenkorang on toiminut aktiivisesti seurakunnallisessa luottamus- ja vapaaehtoistyössä. Hänen toiveensa on, että kirkossa kävisi enemmän nuoria ihmisiä.

Ghanalainen Otis Tenkorang anoi Suomesta turvapaikkaa vuonna 1990. Kotimaassaan hän oli toiminut vuodesta 1985 ihmisoikeusaktivistina Ghana Democratic Movement -järjestössä.
    – Ghanassa oli vuonna 1981 sotilasvallankaappaus. Sotilashallitus ei suvainnut demokraattisia pyrkimyksiä. Lontoossa pääpaikkaansa pitäneen Ghana Democratic Movementin tavoitteena oli sananvapaus ja demokraattisen yhteiskunnan toteutuminen Ghanassa, Tenkorang kertoo.
    Heinäkuussa 1990 Tenkorang oli kollegansa kanssa liikematkalla Helsingissä.
    – Tuolloin saimme ilmoituksen Ghanasta, että kaksi liikkeemme jäsentä oli pidätetty. Pelkäsimme mennä takaisin ja anoimme turvapaikkaa.
    Helsingistä Tenkorang ja hänen kollegansa lähetettiin Mikkeliin SPR:n asuntolaan. Visulahdessa noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta sijainneessa asuntolassa oli pakolaisia muun muassa Etiopiasta, Pakistanista, Venäjältä ja Romaniasta. Ghanalaisia oli yhteensä kuusi. Paikka suljettiin vuonna 1992.
   – Tuolloin päätin tulla Ouluun Heikinharjun vastaanottokeskukseen. En voinut tehdä mitään, vain odottaa ja odottaa neljä vuotta. Onneksi Suomen valtiolta tuli lopulta ilmoitus, että oleskelulupani oli hyväksytty. Tämä päätös auttoi minua paljon ja arvostan sitä.
   – Vielä onnellisempi olin, kun vaimoni Cecilia tuli Ghanasta Suomeen vuonna 1995 silloin 6-vuotiaan tyttäremme Dianan kanssa. Poikamme Benjamin syntyi Oulussa vuonna 1996.

Työtä kristittynä
yhteiskunnan puolesta

Noin 70 prosenttia ghanalaisista on kristittyjä. Usko on ollut aina tärkeä osa Tenkorangin elämää.
   – Synnyin uskovaiseen kotiin. Perheeni kuului Ghanan presbyteeriseen kirkkoon. Se on reformoitu kirkko ja niin lähellä anglikaanista ja luterilaista kirkkoa, että minut ja perheeni on hyväksytty luterilaisen kirkon jäseniksi Suomessa.
   Muutaman viikon Mikkelissä oltuaan Tenkorang ja hänen kristityt maanmiehensä päättivät mennä Mikkelin tuomiokirkkoon. He pohtivat ennakkoon, miten jumalanpalveluksen kulun seuraaminen onnistuisi ilman suomenkielen taitoa.
   – Eräänä iltana sillä viikolla luoksemme vastaanottokeskukseen saapui Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan pastori Mauri Laine. Hän kertoi kuulleensa meistä radio- ja televisiouutisista. Laine hankki meille tulkin jumalanpalvelukseen. Lisäksi hän järjesti meille raamattupiirin ja joitain suomalaisia ystäviä.
   Oulussa Tenkorang on osallistunut aktiivisesti kotiseurakuntansa Tuiran toimintaan.
   Hän pyrki Tuiran seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon vuosien 2006 ja 2010 vaaleissa.
   – Luottamustehtävissä olen ollut kasvatustyön ja lähetystyön johtokuntien jäsenenä. Haluan vaikuttaa ja tehdä työtä yhteiskunnan puolesta. Vapaaehtoistyöllä on tärkeä osa kaikissa toiminnoissa. Olen ollut pitkään mukana Tuomasmessun vapaaehtoistyössä sekä pari kertaa Yhteisvastuukerääjänä. Viime vuonna olin Oulun Herättäjäjuhlilla talkoolaisena.

Uusi työ
puuseppänä

Tenkorang työskenteli Ghanassa liikemiehenä ja rakennusmateriaalikaupassa. Suomessa liiketoimia oli hankala jatkaa ja hän päätti hankkia uuden ammatin. Suomen kielen kurssin suoritettuaan Tenkorang pääsi 1990-luvun puolivälissä opiskelemaan puualan perustutkintoa Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitokseen.
   – Siihen aikaan olin 35-vuotias. Luokassa oli 19 opiskelijaa. Olin ainoa ulkomaalainen ja tumma mies. Muut opiskelijat olivat 16–18-vuotiaita. Alussa opiskelu oli kovin vaikeaa minulle. Mutta lopulta olin hyvin, hyvin tyytyväinen, koska sain oppimismenestysstipendin. On ollut hieno kokemus valmistua puusepäksi ja työskennellä tuossa ammatissa.
   Tenkorang sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2002. Hän kertoo kotiutuneensa hyvin Ouluun ja ylipäätään Suomeen.
   – Oulu on mukava ja kotoisa kaupunki. Suomi on pieni ja rikas maa. Suomalaiset ovat rehellisiä ihmisiä.
   Suomessa on viime vuosina käyty paljon keskustelua rasismista. Tenkorangilla on teemasta oma painava näkemyksensä.
   – Kyllä Suomessa on rasisteja. Mikään ihme se ei ole, koska maailman jokaisessa maassa on rasisteja, hän määrittelee.
   Tenkorangin mukaan Ghanan parhaita puolia ovat ihmisten ystävällisyys ja yhteisöllisyys. Hän kaipaa Ghanasta eniten sukulaisiaan, kavereitaan, jalkapallo-otteluita ja radiossa soivia hengellisiä lauluja. Ghanan yhteiskunnallinen tilanne on muuttunut.
   – Vuonna 2000 Ghana sai ensimmäisen demokraattisen hallituksen ja sananvapauden. Olen käynyt siellä lähes joka kolmas vuosi. Jonakin päivänä muutan takaisin. ”Oma maa mansikka”, hän siteeraa.

Lahja, jota
kannattaa hoitaa

Tenkorangin mukaan suurin ghanalaisten ja suomalaisten kristittyjen välinen ero liittyy ikään.
   – Ghanassa kirkossa käy paljon enemmän nuoria ihmisiä kuin täällä Suomessa. Minun viestini suomalaisille kristityille perheille on, että heidän tulisi neuvoa ja kertoa lapsilleen, miten Jeesus rakastaa lapsia eniten tässä maailmassa. Raamattuun on kirjoitettu: ”Muista Luojaasi ja palvele Häntä nuoruudessasi eikä vanhana.” Raamatussa Jeesus sanoo myös: ”Antakaa pienten lasten tulla Minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä Jumalan Valtakunta kuuluu heille ja heidän kaltaisilleen”, Tenkorang todistaa.
   Tenkorang muistuttaa, että uskoon ei liity automatiikkaa.
   – Se on Jumalan lahja, jota kannattaa hoitaa. Raamatun päivittäinen lukeminen ja rukous sekä jumalanpalvelus joka sunnuntai ovat minulle hyvin tärkeitä. Seurakunnassa on hyvä mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua.

JUHANA UNKURI

Artikkeli on osa lehteä 29/2012