Jos ohjaaja Mari Rantasila tekisi kirkosta elokuvan

Hengelliset hokemat suomennettava

12.9.12

Kirkon viestintäpäivillä vieraili julkisuuden henkilöitä. Uutisankkuri kannusti puhumaan Jumalasta ymmärrettävällä kielellä.

Pitääkö ihmisen hallita jokin erityinen kirkkoon kuuluva kieli ymmärtääkseen uskoa? Tätä kysyi kirkon vuotuisilla viestintäpäivillä Porissa Yleisradion suosittu uutisankkuri, viestintäpäivien juontaja Jussi-Pekka Rantanen.
   Kirkon viestinnän ammattilaisten tapaamisessa oli heitetty ennen Rantasen pohdintaa ilmaan kirkon ”sisäpiiriläisille” tuttu hengellinen mainoslause ja hokema ”Jeesuksen veressä on voima”. Kuinka moni kirkkoaktiivikaan osaisi tarkasti ottaen selittää, mitä lauseella tarkoitetaan?
   Porin päivien teemana oli Kielen päällä. Kirkon viestijät keskittyivät kokoontumisessaan kieleen, mielikuviin ja markkinointiin.

Usko on
jokaisen äidinkieli

Jussi-Pekka Rantanen mietti myös itse viestintäpäivien keskusteluvieraille heittämäänsä kysymystä erityisestä ”uskon kielestä”, joka pitää ymmärtää ennen kuin voi ja pystyy uskomaan Jumalaan.
   Rantasella on tausta seurakuntanuorissa ja gospelin parissa, joten uskontoon liittyvä, osittain vaikeakin termistö, kuten sanat vanhurskaus ja sovitus, ovat hänelle tuttuja.
   – Se kieli, jota puhutaan uskonnon ja uskon yhteydessä, ei saisi olla ihmisille vieras kieli vaan pikemminkin jokaiselle tuttu äidinkieli. Jumalan ja meidän välissä ei ole eikä tarvita erityisiä kielenkääntäjiä, Rantanen pohti.

Puhujan tiedettävä,
mitä sanoo

Kielen asiantuntijana toimittaja Jussi-Pekka Rantanen totesi, että kieltä tarvitaan, mutta kieli – ikävä kyllä – myös lokeroi ihmiset helposti. Uskon sen sijaan ei kuuluisi erotella ihmisiä.
   Rantasen mukaan eräänlainen minimivaatimus on se, että kirkossa puhutaan Jumalasta siten, että puhujat itse ymmärtävät, mitä sanovat. Muuten viesti menee, Rantasen sanoin, harakoille.
   Uskonnollisia ilmaisuja, kuten Jeesuksen veressä on voima, on helppo viljellä, mutta jokaisen kuulijan tulisi voida tasavertaisesti ymmärtää sanotun sisältö.
   Ymmärrettävästi puhuminen vaatii työtä, uutisankkuri totesi. Rantanen myönsi, että myös politiikassa viljellään helposti termejä, joiden ymmärtäminen edellyttää vaivannäköä.
   Rantanen kertoi olleensa ymmällään muun muassa sanoista kestävyysvaje ja yhteiskuntasopimus.

Eroamisuutisille
stoppi

Uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen, millaista kirkkoa koskevaa uutista et toivoisi joutuvasi lukemaan iltauutisissa?
   – Toivon, että enää ei tarvitsisi uutisoida kirkosta eroamisista tai esimerkiksi siitä, että pääkaupunkiseudulla enemmistö hääpareista on nykyisin vihitty avioliittoon siviilimenoin. Tällaiset tiedot viestivät siitä, että kirkolla ei ole merkitystä ihmisten arjessa.
   Mieluinen uutisaihe Rantaselle olisi esimerkiksi kertoa jostakin uudenlaisesta kirkon palvelusta tai tapahtumasta, joka innostaa nuoria ihmisiä pohtimaan hengellisiä asioita.

Ihmiset innostavat
elokuvantekijää

Yksi viestinpäivien muista julkkishahmoista, ohjaaja, näyttelijä ja laulaja Mari Rantasila paljasti päivien osallistujille omat keinonsa säilyttää innostuksen työhönsä. Hänen mukaansa on tärkeää innostua ihmisistä. Se edellyttää pysähtymistä ja ihmisten kuuntelemista.
   – Yritän vaikuttua ihmisistä, tutuistakin, ja nähdä heidät lasten silmin kuin ensimmäistä kertaa. Jos en kuuntele ihmisiä, luovuuteni sammuu. Innostunut ihminen ei ole koskaan tyhmä eikä innostumisessa ole mitään naiivia.
   Rantasila totesi iloitsevansa siitä, että hänen kokemuksensa mukaan kirkossa on ihmisiä, jotka osaavat kuunnella.
   – Kaikki muu hoituu, tärkeintä on kuunnella ihmisiä.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 29/2012