Kirkko paloi taas

12.9.12

Viime sunnuntaina Hailuodon kirkossa kuultiin vanhan kirkon palosta tehty ääniteos, jonka loimut, humina ja huudot on luonut saksalaissyntyinen Antye Greie-Ripatti ja selostuksen kirkkoherra Timo Juntunen.
   Juntunen selostaa ääniteoksessa kuinka kirkko on ilmiliekeissä. Luotolaiset syöksyvät pelastamaan pyhättöään, mutta tehtävä on toivoton.
   Jotain onnistutaan saamaan suojaan tulelta. Saarnastuoli on yksi kirkosta kannetuista aarteista.
   Kun paloautot saapuvat, kaikki on jo ohi. Murheellisen päivän iltana kotiin palaa kuitenkin sankareita, toteaa Juntunen.
   Vanha kirkko paloi 44 vuotta sitten. Neljä vuotta myöhemmin valmistui kuparista, pellistä ja lasista uusi kirkko. Sitä ja seurakunnan 425-vuotiasta taivalta juhlittiin Vanha kirkko palaa -ääniteoksella viime sunnuntaina.
   Palo koskettaa Juntusen mukaan yhä Luodon vanhempaa sukupolvea ja vaatii muun muassa taiteen keinoin tapahtuvaa käsittelyä.
   – Vanhempi sukupolvi ottaa palon välittömästi puheeksi, kun aihetta lähestytään, Juntunen huomauttaa. Hän toivoo, että ääniteoksella on liikuttava ja hoivaava elementti.
   Juntunen muokkasi selostustaan 3–4 päivää. Työ sujui nopeasti, sillä hän oli keskustellut kirkon tuhosta vanhojen seurakuntalaisten kanssa. Muutakin materiaalia oli koossa.
   Antye Greie-Ripatti on muusikko, tuottaja ja esiintyjä, joka asuu miehensä ja tyttärensä kanssa Hailuodossa. Taiteilija on lähtöisin Itä-Saksasta, Hallen kaupungista. Muurin kaaduttua hän asui 20 vuotta Berliinissä. Hailuodossa hän on asunut vuodesta 2008.
   Greie-Ripatti äänitti tulen ääniä itse. Hän latasi äänielementtejä myös internetistä. Miesten huudot ja lentokoneen jyrinä ovat tätä perua. Juntunen kertoo, että pienkone lensi kirkon yllä ja sen lentäjä otti ainakin yhden kuvan.
   Teoksessa kuullaan vanhan kirkon kellojen kuminaa. Ne ovat Ylen arkistosta. Kaikki teoksen melodiat perustuvat kelloihin, huomauttaa Greie-Ripatti.
   Kirkkoherra löysi Ylen arkistosta kirkosta vuonna 1965 tehdyn dokumentin. Vanhat luotolaiset tunnistivat kellot ääniteoksesta.
   Järkyttävää, kuului palaute.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 29/2012