Pipliaseuran pääsihteeri Markku Kotilaa (vas.) ja argentiinalaista Esteban Vothia yhdistää oppineisuus ja Raamattu.

Kohtaamisia Pellon lähetysjuhlilla

4.9.12

Ystävät ja tuttavat tapasivat toisiaan Pellon hiippakunnallisilla lähetysjuhlilla.
Yksi kohtaaminen ulottui Afrikkaan saakka, toisessa ajettiin tyhjällä tiellä ja kolmannessa piirrettiin ruisleipään risti.

Ystävää ei faniteta

– Tarja, vieläkö leivot ruisleipää ja piirrät siihen ristin? kempeleläinen Birgitta Kreivi-Hautamäki kysyy ystävältään.
   Pellolainen laulaja Tarja Ylitalo vastaa kysymykseen myöntävästi.
   Tarjalla on kosolti kokemusta laulamisesta, sillä hän on entinen iskelmätähti. Hänen hittejään olivat muun muassa Mustankippee ja Miks’ ei aina voi olla lauantai.
   Pellon lähetysjuhlilla Tarja Ylitalo lauloi Sanan ja rukouksen illassa.
   Tarja ja Birgitta ovat tunteneet toisensa pitkään; siitä asti, kun Tarja Ylitalo alkoi kulkea anoppilassa, jonka naapurissa Birgitta Kreivi-Hautamäki asui ennen.
   Ystävykset eivät pidä nykyisin säännöllisesti yhteyttä, mutta seuraavat silti toistensa elämää.
   Birgitta, mikä on Tarjassa parasta?
   – Tarja on sydämellinen ja rakkautta täynnä oleva ihminen. Huomaan hänet heti väkijoukossa.
   Tarja ja Birgitta muistelevat aikaa, jolloin he näkivät toisiaan enemmän.
   – Kolmen talon naapurustossa oli ihana ja jännittävä asua. Tarjan myötä maailma tuli naapurin lapselle lähemmäksi. Olin vielä kotona, kun Tarja aloitti keikkailun.
   – Naapuriin näkyi hienoja asusteita ja mainoksia keikka-autossa, Birgitta muistelee.
   Tarja lauloi Pellon kirkossa hänelle ennen tuntemattomia lauluja. Hän halusi välittää niillä rakkauden ja kaipuun tunnetta.
   – Jotenkin näissä lauluissa kiteytyi jalous, Tarja kuvailee.
   Tarjan lauluista Birgitta pitää eninten Syys surumielisestä.
   Oi, Tarja huokaa.
   Oletko Tarjan fani, Birgitta?
   – En osaa Tarjaa fanittaa. Tarja vain on.
   Kesken keskustelua pieni vaaleahiuksinen tyttö pujahtaa huoneeseen ja ojentaa Tarjalle kukan. Hän on Tarjan sukulaisia, Alma.
   – Voi kiitos, Ruotsista tuli kukka. Tack så mycket, Tarja kiittää.

Ei ainuttakaan autoa

Matkalla Rovaniemeltä Ylitornioon. Argentiinalainen raamattuvaikuttaja Esteban Voth ja Pipliaseuran pääsihteeri Markku Kotila reissaavat autolla pohjoisessa.
   Tiellä näkyy joitakin poroja, mutta ei mitään muuta. Ei auton autoa. Ei ihmisen ihmistä. Se hämmästyttää argentiinalaista.
   Perille päästään onnellisesti.
– Yritin koko ajan vakuuttaa Estebanille, että olemme menossa juhlaan, johon saattaa tulla 500–1 000 ihmistä.
   – Majoituimme Ruotsin puolelle Övertorneåån. Menimme hotelliin ja huomasimme, että olimme ainoat vieraat. Kaksi naista söi päivällistä, mutta he eivät yöpyneet hotellissa, Kotila nauraa.
   Miehet osallistuivat Pellossa Pipliaseuran 200-vuotisen taipaleen juhlintaan.
   Voth on Yhtyneiden Raamattuseurojen käännöskoulutuksen johtaja. Hän organisoi Raamatun kääntämistä alkuperäiskielille.
   Voth ja Kotila ovat tavanneet kansainvälisissä kokouksissa. He ovat myös hurruuttaneet yhdessä autolla ja osallistuneet samoille lennoille.
   Huolimatta yhteisistä matkoista miehet eivät ole ehtineet tutustua toisiinsa. Lähetysjuhlat tarjosivat siihen tilaisuuden. Tutustuminen tuskin on pakkopullaa, mutta siitä huolimatta Voth letkauttaa.
   – Minun on pakko olla kiltti Markulle, kun varat tulevat Suomesta.
   Markku ei ole huomautuksesta moksiskaan.
   – Haluan olla yhteydessä ihmisiin, jotka vetävät rahoittamiamme hankkeita, Kotila toteaa.
   Kotila ja Voth ovat oppineita, Raamattunsa tuntevia miehiä. Kotilan mukaan se auttaa löytämään yhteisen kielen työasioissa.

”Jumalan terve”

Pellossa käytiin myös mannertenvälisiä keskusteluja. Alakoulun auditorioon pakkautunut yleisö näki ja kuuli Senegaliin saakka. Senegalista nähtiin ja kuultiin takaisin.
   Sen mahdollisti lähetystyöntekijä Marko Hanslianin virittämä skype-puhelu. Marko Hanslian työskentelee Suomen Lähetysseurassa raamatunkäännöstyön koordinaattorina.
   Skype on internetin kautta toimiva näköpuhelin. Screenille heijastuivat senegalilaisen raamatunkääntäjä Maalikin kasvot. Hän kääntää Lähetysseuran avustuksella Vanhaa testamenttia pulaarin kielelle. Se on Maalikin äidinkieli.
   Maalik asuu maaseutukaupunki Lingeerissä keskisessä Senegalissa. Lingeerissä elettiin puhelun aikaan aamukuutta. Oli viileää, mutta poutaa, vaikka meneillään on sadekausi.
   Suomessa kello oli yhdeksän. Ulkona tihuutti.
   Miten on väsymyksesi (pulaariksi tampere) laita? kysyi Marko ja sai Maalikilta vakuutuksen, että ”rauhaa vain”.
   Puhelun avulla laulettiin ja rukoiltiin yhdessä pulaariksi. Maalikin työtoveri Samba tuli Maalikin rinnalle puheluun.
   Samba kertoi, että pulaarissa on noin 25 murretta, joista kahta puhutaan Senegalissa. Pulaarinkielisiä ovat lähinnä paimentolaiset, jotka vaeltavat karjansa mukana.
   Senegalissa pulaaria puhuu runsaat 2,5 miljoonaa, noin 23 prosenttia maan asukkaista. Kieltä kuulee myös naapurimaissa.
   Käännöksen avulla Jumalan Sana tavoittaa pulaarinkieliset, luo heille kirjakielen oikeinkirjoituksineen ja synnyttää omankielistä kirjallisuutta.
   Samba vertasi käännöstyön merkitystä Lutherin ja Agricolan kirjalliseen työhön Saksassa ja Suomessa.
Jumalan terve, Samba sanoi skype-puhelun lopuksi suomen kielellä.

TEKSTIT: PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 28/2012