Liitos yhdistää kaksi vireää seurakuntaa

4.9.12

Siikasalon seurakunta liitetään Raahen seurakuntaan ensi vuoden alusta.

Siikasalon kirkkoherra Lauri Haapala, säilyvätkö Siikasalon seurakunnan toiminnat entisellään liitoksen jälkeen?
   – Eipä taida liitos ainakaan alkuvaiheessa muuttaa merkittävästi toimintaa.

Millaisen seurakunnan raahelaiset saavat siikasalolaisista?
   – Toiminnallinen rikkaus on ollut totta. Lisäksi työntekijöiden halu paneutua ja etsiä omaan työhönsä uutta on upeaa.
   – Siikasalo on nuori, vuonna 2006 perustettu seurakunta. Taustalla on kolme hyvinkin erilaista toiminta- ja hallintokulttuuria ja näin myös kolme erilaista arvomaailmaa.

Mitä pienempi seurakunta voi antaa isommalle seurakunnalle? Siikasalon seurakunnan jäsenmäärän on hieman yli 7 600 ja Raahen noin 18 800 henkeä.
   – Tämä jää nähtäväksi. Tavoitteita ei ole käytännössä lainkaan mietitty. Talouden haasteet ovat tällä hetkellä kaikilla seurakunnilla arkipäivän todellisuutta.
   – Erilaisen osaamisen jakaminen tarjoaa omat mahdollisuutensa. Siitä on kuitenkin pidettävä huoli, etteivät kokoukset ja kulkemiset vie aikaa varsinaiselta seurakuntatyöltä, ihmisten kohtaamiselta.

Millaiseen seurakuntaan ruukkilaiset ja vihantilaiset liittyvät, Raahen kirkkoherra Tuomo Matala?
   – Raahe on seurakunta, jossa on runsaasti vireitä, toimivia ja vastuuta ottavia maallikkoja. Meillä on paljon muun muassa pienryhmiä, kuten rukous- ja keskusteluryhmiä. Raahessa uskotaan siihen, että tavalliset seurakuntalaiset voivat rakentaa seurakuntaa.
   – Työntekijöitä meillä on 80. Työtä tehdään tiimeissä, eli kenenkään ei tarvitse pakertaa yksin.

Mitä iso seurakunta voi oppia pienemmältä?
   – Siikasalo on maaseutumainen seurakunta. Maaseudulla seurakunta on usein kaupunkia luontevammin läsnä ihmisten arjessa. Tätä luontevuutta ja sitoutumista me kaupunkilaiset voimme varmasti oppia uusilta seurakuntalaisilta.
   – Liittymisen jälkeenkin Siikasalon seurakunnassa saavat säilyä ne hyvät käytännöt, joita siellä on nyt olemassa. Toivottavasti liittyminen Raaheen vain vahvistaa kaiken hyväksi havaitun jatkumista tulevaisuudessa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 28/2012