Lukunurkka: Lyijyyn kastettu höyhen

20.9.12

Lukunurkka

Lyijyyn kastettu höyhen

”En ole koskaan kuullut olevani kaunis ilman meikkikerrosta ja korsettia, solmuja, trikkejä ja saumasukkia, kukaan ei ole tunnustanut erityislaatuani, en vaadi paljoa: vain että mies on sokea muille naisille mutta löytää minut Rubensin maalauksesta.”
   Heli Slungan kolmas runokirja on kokonaisvaltainen ja voimakas elämys. Kirjan viimeistelty ulkoasu ja layout herättävät suurta innostusta, iloa ja riemua. Se on väkevä kutsu astua runouden maailmaan, heittäytyä intohimon, rakkauden, raakuuden ja kaikenlaisten tuntemusten maailmaan.
   Runokirja on rujo, ehjä ja herkkä, määrätietoisen intohimoinen ja koskettavan pysähdyttävä, innostava ja ilahduttava kokonaisuus. Sen ääressä pitää pysähtyä, nauttia ja aistia, hämmästellä ja kauhistella.
   Runoilija-runossa Slunga toteaa: ”Runoilija on kaaosmaagikko, taikuri, huijari, varas, valehtelija”. Runoissa on monta henkilöä, erilaisia naiskohtaloita, elämää tarkastellaan rajusti ja rakkaudella läheltä ja kaukaa, millainen maailma onkaan ja mikä on sittenkin paikkani tai paikkasi siinä. Elämäntarinat pakahduttavat, hyväksynnäntarpeesta vapautuminen, taakkojen ja esteiden voittaminen, vastoinkäymiset koskettavat ja selviytymiset ilahduttavat.
   Rakkaus, rakkaudettomuus, muukalaisuus, himo ja halu, parisuhde, ongelmat ja ongelmanratkaisut, valon ja pimeyden taistelu saavat sijaa ja tilaa sanoissa ja mielikuvissa. Runot ovat pienoisnäytelmiä ja miniatyyritauluja samanaikaisesti: ”Pesästä työnnetyt, käytetyt kuhnurimehiläiset, repalesiivet, kuvitelmat”. Slunga luo taitavasti mielenmaisemia ja taistelukenttiä.
   Edellisten runokirjojen vimmaisuus on muuttunut terävyydeksi ja häpeämättömyydeksi, iskeväksi tarinnankerronnaksi. Heli Slunga onnistuu hyvin uudessa runokirjassaan, se sisältää monta kokonaista maailmaa ja erityyppisiä ihmiskohtaloita. Hän on rohkea ja rehellinen, utelias ja omaperäinen. Runot ovat rakennettu huolella ja taitavasti, ne ovat täynnä verta ja lihaa, uskottavia ja koskettavia.
   Uusin runokirja on ajaton, sen ääressä ei saa hätiköidä. Se avautuu moneen tulkintaan, eri suuntiin, sitä on iloa lukea ja aprikoida.

JUHA VÄHÄKANGAS

Artikkeli on osa lehteä 30/2012