Maata kiertelemässä

26.9.12

Maata kiertelemässä

Äiti Teresan psalmi

Vuonna 2007 kristikunnassa kohahti: Äiti Teresan julkaistuista yksityiskirjeistä selvisi, että Kalkutan köyhiä auttanut, hymystään tunnettu nunna oli elänyt viimeiset 39 vuottaan epäilyksessä.
   Äiti Teresa tunsi, että Jeesus ei ollut enää läsnä hänen elämässään, rukouksessaan tai ehtoollisella. Nunna koki hengellisen elämänsä kuivuneen. Kuuluisa hymykin oli pelkkä ulkokuori.
   Näin kertoo yhdysvaltalainen journalisti David Van Biema, jonka julkaisema kirja katolisen maailman ikonista, äiti Teresasta saa pian uusintapainoksen. Van Biema kirjoittaa parhaillaan teosta psalmeista.
   Van Biema kysyy, kuinka äiti Teresa saattoi olla yhtäaikaa syvästi vieraantunut uskosta ja samalla niin omistautunut sille.
   – Paradoksi järkyttää minua. Olen kohdannut kuitenkin samanlaisen kaksijakoisuuden muuallakin, Raamatun psalmeissa, jotka kirjoitettiin 3 000 vuotta sitten, Van Biema sanoo.
   Psalmien kirja on Van Bieman mukaan muokannut sekä juutalaisuutta ja kristinuskoa. Monet psalmit ovat täynnä ylistystä, toiset valitusta. Jälkimmäiset ovat kuin äiti Teresan suusta.
   Äiti Teresa kuvaili kirjeissään tuskaansa.
   – Minä huudan, minä takerrun, minä toivon, mutta ei ole Yhtä, joka vastaisi. Pimeys ympäröi minua joka puolelta. Jos ei ole Jumalaa, ei ole sielua. Jos ei ole sielua, Sinä Jeesus et ole totta.
   Psalmissa 22 taas sanotaan: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
   Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
   Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
   Äiti Teresa ja psalmien kirjoittaja eivät olleet tyystin toivottomia.
   – Rakkauteni Jumalaa kohtaan kasvaa koko ajan todemmaksi. Hän tehköön mitä tahtoo. Huomaan, että vakuutan alitajuisesti monilla oudoillakin tavoilla Jeesukselle rakkauttani. Jos pimeyteni on jollekin sielulle valo, olen täydellisen onnellinen, äiti Teresa kirjoitti.
   Psalmien kirjoittaja kiittää näin.
   Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
    Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
   Äiti Teresan kirjeet osoittavat Van Bieman mukaan, että ihmisessä tai runossa voi elää kaksi täysin vastakkaista puolta. Amerikkalaisen kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin mukaan kahden vastakkaisen ajatuksen esiintyminen yhtä aikaa kertoo suuresta älykkyydestä.
   Tanskalainen filosofi ja teologi Søren Kierkegaard taas piti kristinuskoa suurimpana mahdollisena paradoksina, joka on mahdollista omaksua vain uskon hypyllä.
   Psalmien kirjoittaja ja äiti Teresa näyttävät eläneen Fitzgeraldin ja Kierkegaardin ajatusten mukaisesti: Syvä tuska kietoutuu jollain oudolla tavalla huimaavaan uskoon.
   – Nainen, joka tekee Jumalan työtä, on esikuva. On lumoavaa, jos hän selviytyy siitä yksinäisyydestään ja epäilyistään huolimatta, Van Biema toteaa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 31/2012