Pääkirjoitus

19.9.12

Pääkirjoitus

Kadotettu sukupolvi?

Lähi-idän arabikevät ei osoita laantumisen merkkejä. Pahinta kuohunta on Syyriassa, jossa käydään sisällissotaa. Sadat tuhannet syyrialaiset ovat paenneet sekasortoa naapurimaihin, joissa heidät on sijoitettu pakolaisleireille, väliaikaisleireille tai kotimajoitukseen.
   Leiriolosuhteet turhauttavat nuoria. Varsinkin nuoret miehet ovat tunnetusti alttiita radikalisoitumaan, kun tulevaisuus näyttäytyy toivottomana.
   Kirkon Ulkomaanapu aloittaa yhteistyökumppaniensa kanssa Jordanian Za’atrin leirillä 15–24-vuotiaille tukiohjelman. Tällainen ohjelma saattaa tuntua jättimäisen pakolaisongelman rinnalla turhanaikaiselta.
   Leirille saapuu joka yö yli tuhat pakolaista. Kaikkia perustarpeita kuten majoitusta tai vesihuoltoa ei ole pystytty ratkaisemaan vielä onnistuneesti. Siitä huolimatta nuorten ongelmiin on syytä tarttua pikaisesti, sillä turhautuminen saattaa aiheuttaa levottomuuksia ja kasvattaa idun terrorismille.
   Pakolaisia auttavat järjestöt eivät saa tarpeeksi varoja rahoittajiltaan. Kansainväliset toimijat kuten maailmanpankki ja valtiot eivät pysty valitettavasti rahoittamaan kaikkea toimintaa. On arvioitu, että Jordaniaan saapuu vuoden loppuun mennessä 400 000 syyrialaispakolaista, jolloin maahan on perustettava useampia leirejä.
   Ongelmat ovat valtavia, mutta siitä huolimatta pakolaisnuoret eivät ole kadotettu sukupolvi, jos ymmärretään toimia ajoissa. Kirkon tehtävä on auttaa hädänalaisia, onhan diakonialla pitkä perinne. Kirkkomme on sitoutunut myös kansainväliseen diakoniaan, jota Kirkon Ulkomaanapu omalta osaltaan toteuttaa.
    Kaikki eivät maassamme toimi rauhan asialla. Jokin aika sitten kerrottiin, että Suomi on vienyt aseita ja asetietoutta Syyriaan. On surullista, että Suomi tekee aktiivisesti asekauppaa Syyrian kaltaisten maiden kanssa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 30/2012