Pelasta maailma -sarja

4.9.12

Aloitin aktiivisen roskien lajittelun opiskeluaikana, kun talon pihalle tuli lajittelupiste, joka mahdollisti monipuolisen lajittelun. Tapa ei suinkaan ole kotoa opittua. Siellä lajiteltiin roskat ainoastaan palaviin ja palamattomiin, sekä erikseen lehdet ja paristot. Palautuspullot ja -tölkit on tietysti viety aina kauppaan.
   Harrastan kokkausta. Sen myötä syntyy harmillisen paljon pakkausjätettä. Asun yksin ja kun syöjiä ei ole itseäni enempää, ruokaa menee valitettavan paljon hukkaan. Kaupoissa myytävät pakkauskoot ovat usein melko suuria.
   Ruoanlaitossa syntyy myös biojätettä, jolle on oma paikkansa nykyisen kotini roskiksilla. Lajittelen lisäksi lehdet, pahvit, lasit ja metallit. Muovia ei yhtiössämme valitettavasti voi lajitella.
   Selvä asia on myös kodinkoneiden vaihdossa tapahtuva rikki menneiden laitteiden oikeaoppinen käsittely. Elektroniikkakierrätys on tärkeää muun muassa siksi, että niissä käytetään harvinaisia metalleja, joiden uusiokäytölle on tarvetta.
   Aikoinaan törmäsi ilmiöön, että sekajätettä oli laitettu biojätteiden sekaan. Nykyään tietoisuus on lisääntynyt ja tällaista käytöstä näkee vain harvoin. Luulen, että kaupungin vuosittain jakama jätteenkierrätysopas auttaa tietoisuuden kasvattamisessa.
   Nykyaikana on muitakin keinoja, joilla vähentää henkilökohtaista jätekuormaa. Olenkin päättänyt alkaa tilata laskut suoraan nettipankkiin. Tämä vähentää paperijätettä. Postilaatikostani löytyy myös ilmaisjakelukielto.
   Mielestäni teknologiaa tulee hyödyntää jätteiden käsittelyssä. Pidän jätteenpolttolaitosta hyvänä ajatuksena, koska nykyinen kaatopaikka on jo lähes täynnä ja kaikki keinot jätemäärän vähentämiseksi ovat hyvästä.
   Mikäli polttolaitoksen avulla vielä voidaan saada lämmitettyä vettä käyttöön ja kaukolämpöön, niin aina paranee. Tällöin niitä ei tarvitse lämmittää turpeen tai fossiilisten polttoaineiden avulla.
   Haluan kannustaa kaikkia lajittelemaan roskia parhaansa mukaan. Pieni teko on helppo ja tärkeä ympäristöllemme. Muistuttaisin lajittelua karttelevia ihmisiä siitä, että maa on meillä vain lainassa tulevaisuuden sukupolvilta.
   Vaikka olemme luomakunnan kruunuja ja saaneet oikeuden hallita tätä maata, meidän tulee silti muistaa, että olemme täällä vain hetken, mutta vaikutuksemme näkyvät vielä poismenomme jälkeen.
   Törttöilymme maksumiehiksi joutuvat, jos pystyvät, lapsemme ja heidän lapsensa.”

MARIA-MELINA VÄYRYNEN

Artikkeli on osa lehteä 28/2012