Riitta Hirvonen: Mistä se puhuu?

12.9.12

Mistä se puhuu?

Loppukesästä minua pyydettiin kirjoittamaan viisi syksyn kirkkopyhien aiheisiin liittyvää hartauskirjoitusta. Yksi niistä oli Raamatun kertomus lesken rovosta, köyhästä naisesta, joka antoi viimeiset lanttinsa kirkon uhriarkkuun. Toisessa evankeliumitekstissä Jeesus paransi sokean miehen.
   Nyt olen kaikki kirjoitukseni urakoinut, mutta tiivis työrupeama jätti minut hämmennyksiin.
   Koska olen hartauksien kirjoittamisessa melkeinpä noviisi, vasta-alkaja, aloitin kirjoitusurakkani tutustumalla netissä oleviin saarnoihin ja muihin hengellisiin kirjoituksiin. Pöydällä oli pieni pino kotoa löytämiäni hengellisiä kirjoja.
   En ole teologi, joten minulla ei ollut mitään valmista oppia, tietoa ja sananselityksiä kirkkopyhien evankeliumiteksteistä. Lähdin lukemaan internetistä löytämiäni hartaustekstejä, jotta en menisi kirjoituksissani aivan hakoteille.
   Luin ja luin, mutta usein en pitänyt löytämästäni.
   Tai pikemminkin en aina oikein ymmärtänyt, mitä kirjoituksissa viime kädessä sanottiin.
   Uskosta puhuttaessa käytetään runsaasti hengellisiä sanontoja, kuten syntien anteeksi antaminen Jeesuksen sovitustyön tähden.
   Osaisivatko hengellisten sanontojen harrastajat sanoa saman asian toisin, helpommin, ymmärrettävämmillä sanoilla? Eiväthän vain uskonnolliset sloganit ole puheen täytettä, joita kiireessä tai omassa sanattomuudessa on helppo lisätä saarnaan?
   Nettisaarnoja lukiessani petyin joskus myös siihen, että ne tuntuivat aliarvioivan meitä tavallisia kirkonpenkin kuluttajia. Jos ihminen on elämänsä varrella keitetty monissa liemissä, melkeinpä pelkäisin puhua hänelle esimerkiksi Kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on rakkaus; jolla on meitä kohtaan hyvä tahto, kuten saarnoissa todettiin.
   Miten sitten itse puhuin Jumalasta ja Jeesuksesta hartausteksteissäni?
   En ollut paljon muita kummempi, arvioisin. Puhe Jumalasta täyttyy helposti kuluneista ilmaisuista.
   Se on kuin krooninen tauti sekä meissä noviiseissa että kokeneissa sananselittäjissä.
   Puheen pyhästä täytyisi uusiutua.
   Yhtenä herättelijänä voisi toimia vastikään ilmestynyt selkokielinen raamatunkäännös. Selkokieli on avuksi henkilöille, joilla on vaikeuksia ymmärtää yleiskielistä tekstiä, mutta samalla Selkoraamattu on kenelle tahansa helppo tapa tutustua pyhän kirjan teemoihin ja tapahtumiin.
   PS: Kirkon viestintäpäivillä Porissa viime viikolla puhuttiin myös uskonnollisesta kielestä. Lue aiheesta täältä.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 29/2012