Satamajätkästä tuli pappi

4.9.12

Oulunsalon uusi seurakuntapastori Jukka Joensuu, 30, on nähnyt elämän nurjaa puolta, sillä hän työskenteli viisi vuotta Helsingissä ”satamajätkänä” eli ahtaajana.
   Joensuun mukaan satamaan oli helppo päästä töihin. Se oli turvapaikka monille juopoille, epäonnistujille, syrjäytyneille ja hyljeksityille. Toki satamassa työskenteli myös Joensuun kaltaisia ahtaajia, joilla oli asiat reilassa.
   Joka perjantai ahtaajille maksettiin tili. Se yllytti monet vaikeuksissa elävät miehet juopottelemaan.
   Joensuu kuuli ja näki satamassa paljon. Kaikki kokemukset eivät olleet kielteisiä.
   Joensuu kertoo oppineensa paljon kuusikymppiseltä hieman yksinkertaiselta mieheltä, jota voisi luonnehtia maan hiljaiseksi.
   – Hän oli sympaattinen kaveri, jolla oli elämänviisautta.
   Satamassa työskenteli myös somalipoika.
   – Hänelle huudeltiin, joten halusin olla hänen kaverinsa.
   Joensuu opiskeli teologiaa jo satamavuosinaan. Jotkut työkaverit tiesivät, että hänestä tulisi pappi ja avasivat sydämensä.
   Nähty ja koettu kasvattivat. Joensuusta tuli katu-uskottava pappi. Joensuu hörähtää nauruun luonnehdinnan kuullessaan.
   – Olen kasvanut pumpulissa, mutta kokemukseni satamassa näyttivät elämän syrjäpuolta. Se opetti minkälaisessa tilanteessa monet ihmiset todellisuudessa elävät. Tämä näkyy papintyössäni.
   Joensuun pappeuden voimakkain pohjavirta tulee kuitenkin lapsuuden perheestä. Ennen nukkumaanmenoa äiti ja isä lukivat iltarukouksen ja antoivat lasten synnit anteeksi. He myös pyysivät omia syntejään anteeksi.
   – Tämän kokemuksen rakkaudesta haluan jakaa omassa perheessäni ja työssäni, vanhoillislestadiolainen Joensuu kertoo.
   Jukka Joensuu sai valita paikan, missä häntä haastateltiin. Hän valitsi Turkansaaren kirkon Oulusta. Siellä oma pappi-isä vihki hänet avioliittoon vuonna 2002.
   Kirkko on Joensuulle mieluinen myös siksi, että se on niin pieni. Kirkkokansa on siellä lähellä pappia.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 28/2012