Aatoksia-kolumni

3.10.12

Aatoksia-kolumni

Lakoninen juttu parrasta

Mooseksen laki (3. Moos 19:27–28) kannusti hiusten ja parran vapaaseen kasvattamiseen. Taustalla olivat naapurikansojen polyteistisiin uskontoihin kuuluvat kultit, joihin usein liittyi parran ja hiusten ajaminen. Liiton kansa halusi tehdä sellaiseen pesäeron.
   Pakanakulttuureissa myös värjättiin ja käherrettiin, niin hiuksia, kuin partaakin. Tähänkin suhtauduttiin kielteisesti. Erityisen tarkat säädökset koskivat pappeja ja nasiireja. Jälkimmäiset olivat henkilöitä jotka erottivat itsensä, joko määrä-, tai koko elämänsä ajaksi Jumalan palvelemiseen. Kummankaan ryhmän hiuksia, eikä partaa leikattu. Apostoli Paavali, vielä kristityksi tultuaan, noudatti lyhytaikaisia nasiirilupauksia. (Apt. 18:18, 21:23)
   Ensimmäinen kristittyjen sukupolvi alkoi soveltaa seurakunnan kaitsijoihin Vanhan testamentin papistolle annettuja sääntöjä. Kristuksen ja apostolien askeettista elämänasennetta pidettiin myös ohjeina. Varhaisen kirkon opettajat jatkoivat samaa linjaa ja vähitellen kirkon säädöksiin tuli lyhyitä mainintoja pappien parroista. Käytäntö on ortodoksisessa kirkossa parituhatta vuotta vanha. Erityisesti länsimaisen kulttuurikontekstin erilaisuus tuo nykyisin parta-asiaan koomisiakin vivahteita. Eräänkin kerran olen kuullut kommentteja ”kirkkonne ZZ Top -miehistä”.
   Kun selailee kansainvälisiä ortodoksien nettikeskustelupalstoja, saa naurulihaksilleen liikettä. Osa ortodokseista pohtii muun muassa sitä, missä maissa mahtavat olla kiihkeimmät partajouhien kasvut ja missä asiantila on heikompi. Osa pitää pohjoismaalaisia haituvapartaisina.
Vakavaakin kulttuuripohdintaa on löydettävissä. Jotkut nettisurffarit muistuttavat, että joissakin kulttuureissa parrakas mies voi synnyttää mielikuvan ei-kristillisen uskonnon edustajasta tai suorastaan epäsiististä henkilöstä.
   Miehinen leijonanharjas on myös virittänyt idän kirkon elämässä erilaisia käytännön ratkaisuja.
Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Herman (k.1961) joutui sotien jälkeen, vaikeassa kirkon uudelleen kotouttamistilanteessa, idän kirkon osaksi tullutta syrjivää asennetta helpottaakseen, laatimaan erikoisen ratkaisun. Hän toivoi, että papit ajaisivat partansa pois. Vasta arkkipiispa Paavalin (k.1988) kaudella, olosuhteiden muututtua, suomalaisten ortodoksipappien leukaperät alkoivat kasvaa traditionaalista parrantynkää uudelleen.

JOHANNES MÄNTYMÄKI

Artikkeli on osa lehteä 32/2012