Hallinto ensisijainen säästökohde

10.10.12

Muun muassa kirkon heikkenevä taloustilanne aiheuttaa seurakunnille painetta vähentää työntekijöitä. Eniten vähennyspaineita tänä ja ensi vuonna kohdistuu kirkon hallinto- ja toimistotyöntekijöihin.
   Seuraavaksi eniten on niitä seurakuntia, jotka arvioivat, että lapsityöntekijöiden, kiinteistö- ja kirkonpalvelustyöntekijöiden ja papiston määrä tulee vähenemään lähitulevaisuudessa.
   Tiedot ovat peräisin kirkon nelivuotiskertomuksesta 2008–2011, joka julkaistaan 23. lokakuuta.

Kyseessä
kirkkoherrojen arvio

Vähennyspaineet vaihtelevat alueellisesti. Eniten henkilöstövähennyksen tarpeesta kerrotaan Mikkelin ja Tampereen hiippakunnissa, Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki toteaa.
   Hänen mukaansa seurakunnilta kysyttiin, mikä niissä on todennäköinen henkilöstömäärän muutos ja mihin työntekijäryhmiin muutokset kohdistuvat.
   Vastaajat ovat lähinnä kirkkoherroja. Salomäen mukaan myös seurakuntayhtymien vastauksissa nousivat esille samat henkilöstöryhmät vähennyspaineista puhuttaessa.

Irtisanomisaikeita
ei kysytty

Salomäki kertoo, että henkilöstömäärän todennäköisestä vähennyksestä kertoo huomattavasti suurempi osa seurakuntia kuin edellisessä nelivuotiskertomuksessa.
   Aineistosta ei Salomäen mukaan selviä, onko esimerkiksi irtisanomisia tulossa.
   Tapoja vähentää työntekijöiden määrää on kuitenkin monia. Salomäki toteaa, että esimerkiksi lapsityöntekijöistä kolmannes on yli 55-vuotiaita, joten työntekijäkunnan määrä voi vähentyä myös eläköitymisen kautta.
   Salomäen mukaan perheneuvojien ja sairaalasielunhoitajien määrän arvioitiin yleisimmin pysyvän ennallaan. Kirkkomuusikkoihin, diakoniatyöntekijöihin ja nuorisotyönohjaajiin kohdistui keskimääräistä vähemmän vähennyssuunnitelmia.
   Oulun hiippakunnan seurakunnista 33 prosenttia vastasi, että aikoo ”todennäköisesti vähentää” tai ”vähentää” henkilöstöä vuosina 2012–2013.
   Useimmissa työntekijäryhmissä seurakunnat Oulun hiippakunnassa ilmoittivat, että työntekijämäärä säilyy ennallaan.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 33/2012