Kirkko ryhmittymässä yhtymiksi

24.10.12

Pitkään työn alla ollut kirkon rakennemuutos on saanut suunnan. Kirkkohallitus on päättänyt esittää marraskuussa kokoontuvalle kirkolliskokoukselle mallia, jonka esikuvana olisivat seurakuntayhtymät.
   Tavoitteena on yhtymämalli, jonka rakenteet palvelevat parhaiten sekä seurakuntien elämää että seurakuntalaisten hengellistä etsintää.
   Paikallisseurakuntien näkemykset ovat olleet tärkeässä roolissa mallin kehittämistyössä.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo vieraili Oulussa viime viikolla.
   Hän kertoi tuolloin, että seurakuntien kirkkoneuvostoille, seurakuntaneuvostoille, seurakuntayhtymille ja hiippakunnille lähetetyssä kyselyssä yli 80 prosenttia vastanneissa oli sitä mieltä, että muutoksen on tapahduttava.
   – Toiveissa oli kuitenkin, että seurakunnat olisivat perusyksikköjä tulevaisuudessakin, ihmisen käsitettävissä olevan kokoisia.
   Seurakunnissa on Keskitalon mukaan pelätty, että päätöksenteko karkaa jonnekin muualle. Uudessa mallissa seurakuntien itsehallinto onkin pyritty pitämään mahdollisimman laajana.
   Kirkkohallituksen esittämä malli pyrkii säilyttämään seurakuntien elinvoimaisuuden samassa seurakuntayhtymässä.

Kohtalonkysymys ei
kiinnosta seurakuntalaisia

Rakennemuutos on kirkolle kohtalonkysymys. Se ei kuitenkaan ole herättänyt niin suurta intohimoa kuin kuntauudistus. Jukka Keskitalon mukaan perusseurakuntalaiset eivät ole vielä huolestuneet kirkollisten palvelujen kaikkoamisesta.
   – Vähemmän aktiivisille seurakuntalaisille ei ole niin suurta merkitystä, millaisella hallinnolla seurakunnan ja kirkon toimintaa toteutetaan. Tärkeämpää heille on, että toiminnat, kuten perhekerhot, ovat riittävän lähellä.
   Keskitalo toivoo, että keskustelun vaisuus ei kerro ihmisten välinpitämättömyydestä seurakuntaa ja kirkkoa kohtaan.
   – Jos seurakunnalla ei ole varaa järjestää esimerkiksi lasten päiväkerhoja tai diakoniatoimintaa, luulen, että kuntakeskustelun kaltainen ilmiö toteutuisi myös seurakuntapuolella.

Rakennekeskustelu
on vienyt kirkon voimia

Keskitalo myöntää, että kirkko on uhrannut hieman liikaa energiaa rakenneuudistukseen. Uudistus ei kuitenkaan hänen näkemyksensä mukaan ole vienyt voimia ruohonjuuritasolta.
   Rakenneuudistus on työllistänyt lähinnä seurakuntien ja seurakuntayhtymien johtoa ja luottamushenkilöitä. Ajan käyttäminen rakennemuutokseen on vaikuttanut jonkin verran arkipäivän johtamiseen, toimintaan, ideointiin ja strategiseen pohdintaan.
   – Rakenteiden pohtiminen on kuitenkin tärkeää, koska viime kädessä rakenneratkaisut mahdollistavat tai estävät kirkon perustehtävän toteuttamista, eli ihmisen kohtaamista.
   Keskitalo kuitenkin huomauttaa, että kaikkia ongelmia ei ratkaista rakenteita muuttamalla.

Kirkossa pitää
keskittyä yhteiseen

Keskitalo pohtii, millainen kirkkomme on 20 vuoden kuluttua.
   – Taloudelliset resurssit ovat pienemmät. Joudumme arvokeskustelussa pohtimaan, mikä kirkolle on tärkeintä.
   Kirkon sisäisissä kysymyksissä näkemysten erilaisuus tulee Keskitalon mukaan todennäköisesti säilymään. Äärilaitojen kannanotot saattavat jopa kärjistyä.
   Viime vuosina kirkossa on riidelty esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja naispappeudesta. Keskitalo toivoo että 20 vuoden kuluttua korostetaan enemmän sitä mikä on yhteistä, kirkon ydintä, johon kaikki sitoutuvat.
   – Kirkko on ollut puolustuskannalla. Espoon piispa Tapio Luoma on sanonut, että kirkon työntekijät ovat kollektiivisesti masentuneita, kun niin monet käyrät ovat osoittaneet alaspäin.
   – Toivon, että kirkko ei ole itseensä käpertynyt surkuttelija vaan näkee mahdollisuutensa. Meillä on maailman paras sanoma. Pitää vain rohkeasti lähteä sitä kertomaan.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 35/2012