Seppo Häkkinen

”Kuolevat eivät tarvitse armokuolemaa, vaan kärsivällistä, armeliasta ja luotettavaa saattamista”

31.10.12

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen suhtautuu kielteisesti eutanasiaan ja korostaa hyvän saattohoidon tärkeyttä. Ihmisen kuolinprosessia ei pidä myöskään pitkittää keinotekoisesti.

–Aktiivisen eutanasian laillistaminen muuttaisi yhteiskunnan asennetta elämään ja kuolemaan radikaalilla ja ongelmallisella tavalla. Aktiivisen kuolinavun laillistamisen kautta syntyisi ajan myötä myös kohtalokas seurannaisvaikutus: jos jokin on oikeudellisesti mahdollista, se on myös moraalisesti sallittua. Eutanasian hyväksyminen laajentaisi sallitun rajoja yhä pidemmälle, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen pohtii.
   Häkkinen toteaa, ettei kirkko voi hyväksyä käytäntöä, jossa ihmiselämä lopetetaan tarkoituksellisesti ja aktiivisesti.
   – Sairaan surmaaminen olisi ihmisyyden haaksirikko. Lääkäreille eutanasian toteuttamisvastuu olisi kohtuuton tehtävä ja vastoin heidän etiikkaansa. Myös arkkiatri Risto Pelkonen näkee saattohoidon kehittämisen eutanasian hyväksymistä parempana ratkaisuna.

Suomessa on vuodesta 1993 toiminut eutanasian laillistamista toivova yhdistys Exitus ry. Nykyinen keskustelu virisi Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) joulukuussa 2011 antamasta kannanotosta, joka käsitteli ihmisarvoa, saattohoitoa ja eutanasiaa. Siinä todettiin, että keskusteluun on tarvetta, ”koska neuvottelukunnan käsityksen mukaan saattaa olla yksittäisiä tilanteita, jossa ei ole eettistä perustetta täysin pois sulkea eutanasian mahdollisuutta”.
   – Nyt käytävä keskustelu on tärkeää, mutta vaikeaa. Ihmiselämän arvon tunnustamisen ja kultaisen säännön lähimmäisenrakkauden periaatteiden varassa ei ole yksinkertaista luoda kaikkiin yksittäisiin tapauksiin soveltuvaa toimintaohjetta, Häkkinen toteaa.
   Hän huomauttaa, että neuvottelukunnan kannanotto puhuu vain joistakin harvoista potilastapauksista. Näiden potilaiden kärsimysten jatkaminen ei olisi hyvää hoitokäytäntöä.
   Keskustelu sai lisävauhtia Terhokodin ylilääkäri Juha Hännisen viime elokuussa julkaisemasta kirjasta. Hännisen mukaan eutanasia saattaa olla mahdollisuus auttaa ihmistä silloin, kun lääketiede on kyvytön. Hänninen olisi valmis hyväksymään Suomeen lain eutanasiasta.
   – On huomattava, että Juha Hänninen puhuu vain harvoista poikkeustapauksista, ei yleisestä käytännöstä. Hänen mukaansa eutanasia olisi mahdollinen erittäin tarkasti sovituin kriteerein, Häkkinen sanoo.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole eutanasiaan virallista kantaa. Esimerkiksi useat piispat ovat kuitenkin suhtautuneet eutanasiaan kielteisesti.
   – Usein kysytään, eikö kirkon tule aina olla kärsivän puolella ja eikö joskus ole armollisempaa lopettaa kärsimys kuin jatkaa sitä lääketieteen mahdollistamin keinoin. Hyvä kivunhoito on keskeistä saattohoidossa ja palliatiivisessa hoidossa. Palliatiivisen sedaation mahdollisuus, eli potilaan vaivuttaminen uneen saattohoidon viimeisessä vaiheessa, saattaisi poistaa eutanasian tarpeen, Häkkinen pohtii.
   – Ratkaiseva kriteeri on siinä, pyritäänkö ihminen surmaamaan aktiivisesti ja tarkoituksella. Se on mielestäni eri asia kuin se, että ihmisen elämä sammuu esimerkiksi kivun lievitykseen annettuun hoitoon. Usein sanommekin jonkun henkilön kuoltua: ”Hän nukkui pois”.

Keskustelu eutanasian tarpeellisuudesta on tullut osaltaan ajankohtaiseksi lääketieteen kehityksen myötä. Nykyään ihmisen elämää voidaan pidentää silloinkin, kun se ilman hoitotoimenpiteitä olisi jo päättynyt luonnolliseen kuolemaan. Häkkinen toteaa, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidoista ja toimenpiteistä, joita hän ei halua. Tämän voi kirjata hoitotahtoon, jossa potilas itse määrää hoidon rajat.
   – Elämän pyhyyteen ja ainutkertaisuuteen kuuluu sen kunnioittaminen, että jokainen ihminen tulee väistämättä elämänsä loppuun. Siksi kuolemiselle on annettava tilaa ja aikaa. On myös hyväksyttävä lääketieteen toimintamahdollisuuksien rajallisuus. Sen tähden on luovuttava toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan, että ne sallisivat kuolemisen.
   – Arvokkaaseen kuolemaan liittyvät hyvä kuolevan hoito, hyvä kivun hoito ja potilaan tahdon kunnioitus. Ne vähentävät tarvetta ratkaista ongelmia eutanasialla.

Aamulehden Taloustutkimuksella viime maaliskuussa teettämässä kyselytutkimuksessa 77 prosenttia suomalaisista kannatti eutanasiaa.
   – Kovin kaukaa on helpompi sanoa varmoja mielipiteitä kuin kuolevan lähellä elettäessä. Eutanasiakeskustelussa usein myös käsitteet ovat monille epäselviä. Sen vuoksi suhtaudun kriittisesti mielipidekyselyihin tällaisessa asiassa, Häkkinen sanoo.
   Elämän pyhyyteen liittyvät myös elämän loukkaamattomuus ja ihmiselämän tasa-arvoisuus.
– Jokaiselle kuuluu sama suoja riippumatta elämän laadusta. Ihmiselämään kuuluvaa arvoa ei voida ottaa pois. Rajaa arvokkaan ja arvottoman elämän välille ei voida vetää.
   Monille ihmisarvoiseen elämään liittyy halu hallita myös kuolemaa. Aktiivisesta kuolinavusta odotetaan pelastajaa ”pahalta” kuolemalta. Osa näkee eutanasian ihmisoikeutena.
   – Jotkut pitävät avustettua itsemurhaa oikeutettuna ratkaisuna. Silloin ihminen itse päättää kuolemansa päivän. Kuitenkaan elämää ja kuolemaa ei voi hallita. Päiviemme määrä on Jumalan hallussa.
   Piispa toteaa joidenkin pelkäävän, ei niinkään kuolemaa, vaan kuolemista ja siihen liittyviä kipuja tai jäämistä lääketieteellisen teknologian armoille. Kovin kärsimys on piispan mukaan usein eksistentiaalista, olemassaoloa koskevaa ahdistusta, kun yksilö on menettämässä ihmisenä olemisen perusvalmiudet.
   – Usein ahdistus ei johdu niinkään kuoleman- vaan elämänpelosta. Pitkään eläminen, elämän harmaus, huonot suhteet läheisiin ja yksinäisyys lisäävät halua kuolla. Kristinusko ja kirkko voi tuoda kuolevalle ja hänen läheisilleen hyvää hengellistä tukea: lohtua, turvaa ja iankaikkisen elämän toivoa.
   – Kuolevat eivät tarvitse armokuolemaa, vaan kärsivällistä, armeliasta ja luotettavaa saattamista. Kuoleman läheisyydessä tarvitaan eniten lämpöä ja rakkautta, jota me voimme ihmisinä toisillemme antaa.

Oulun seurakuntien johtava sairaalapastori Hannele Lusikka toteaa, että hänen kantansa eutanasiaan ei ole musta-valkoinen. Aihe herättää hänessä paljon kysymyksiä ja ajatuksia.
   – Sairaalapappina perusnäkemykseni on se, että elämä on Jumalan antama lahja, jonka Hän aikanaan ottaa pois. Kuolemansairaan suuren tuskan ja kärsimyksen äärellä näkemys joutuu joskus ristiriitaan lähimmäisenrakkauden kanssa. Onko enemmän ihmisarvon mukaista nopeuttaa kuolemaa kuin viivyttää sitä inhimillistä kärsimystä pitkittämällä? Lusikka pohtii.
   Lusikan mukaan nukutushoidosta – sedaatiosta – moni on saanut toivomaansa helpotusta kuoleman odotukseen.
   – Sitä ei lääketieteessä määritellä eutanasiaksi eli tarkoituksellisen kuoleman tuottamiseksi. Toisaalta tämäkin on nähty vääränä kuolemaan puuttumisena. Tässä näyttäytyy eutanasia-kysymyksen suuri vaikeus. Eutanasiasta ei missään tapauksessa saisi tehdä minkäänlaista kaavaa eikä pakkoa. Se voisi olla tarkkaan rajattuna apu saattohoidossa, kun inhimillinen kärsimys käy ylivoimaiseksi.

Lusikan mukaan fyysisiä kipuja suurempia ja ahdistavampia ovat usein eksistentiaaliset kivut, jotka heräävät, kun hoidoista ei enää ole apua ja ihmisen on valmistauduttava kuolemaan.
   – Näihin kipuihin eivät monen kokemuksen mukaan parhaatkaan kipulääkkeet auta. Elämästä ja rakkaista luopumisen kipuihin sekä kuolemanpelkoihin tuo lievitystä se, että niistä saa puhua, niitä saa surra ja niitä vastaan saa kapinoida.
   – Lääkärien, psykiatrien ja sairaalapappien yhteistyötä tarvittaisiinkin saattohoidossa alusta asti. Tällöin potilas jaksaisi hyödyntää psyykkistä hoitoa ja hengellistä tukea. Niistä voi olla apua sekä potilaalle että läheisille.
   Lusikka sanoo olleensa potilaiden rinnalla monet kerrat puhuteltu siitä, miten syvällä elämänhalu saattaa olla saattohoitovaiheessakin.
   – Ihminen ei hevillä luovuta. Mutta vaikea sairaus edetessään myös valmistaa ihmistä vähitellen elämästä luopumiseen. Pelätystä ja ahdistavasta kuolemasta tuleekin jo se, mitä odottamalla odotetaan.

JUHANA UNKURI

Kerro, miten haluat itseäsi hoidettavan

Hoitotestamentti on henkilön tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Hoitotestamentilla henkilö voi ilmoittaa, ettei halua elämäänsä jatkettavan keinotekoisesti esimerkiksi pitämällä häntä hengityskoneessa, jos nopeaa toipumista ei ole odotettavissa.
   Hoitotestamentti varmistaa, että henkilön tahto huomioidaan kaikissa tilanteissa. Hoitotestamentin kopion voi tallettaa sairaanhoitopiirin tietoihin, jolloin ne ovat välittömästi saatavilla. Hoitotestamentin allekirjoittavat henkilön itsensä lisäksi kaksi samanaikaisesti läsnä olevaa todistajaa. Valmiin pohjan voi tulostaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) nettisivuilta.

Hoidosta kieltäytyminen on jokaisen oikeus. Potilaslain mukaan jokainen voi kieltäytyä hoidosta sen jälkeen, kun hän on saanut hoitohenkilökunnalta tiedon kieltäytymisen merkityksestä terveyteensä. Potilaskertomuksen merkinnöistä tulee ilmetä, että potilaalle on annettu riittävä selvitys niistä vaikutuksista, joita potilaan tahdon noudattamisella on.

Elinluovutuskortti on mukana kuljetettava kortti, jossa henkilö antaa luvan omien elintensä käyttöön kuolemansa jälkeen. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että aivokuolleen henkilön elintoimintoja ei keinotekoisesti ylläpidetä, jos henkilön elimiä voidaan käyttää toisen henkilön hyödyksi.

Hautaustestamentissa ilmaistaan oma tahto hautaamisen suhteen. Myös hautaustestamentti allekirjoitetaan ja sen todistaa oikeaksi kaksi todistajaa samaan aikaan.

Koonnut: ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 36/2012