Lasten sivu: Aamu puolukassa

10.10.12

Aamu, pieni enkeli, tapasi ystävänsä syksyisessä metsässä. Maija ja Olli olivat tulleet isänsä kanssa keräämään marjoja ja sieniä.
   – Tule auttamaan meitä puolukoiden poiminnassa, he hihkaisivat Aamulle iloisesti.
   – Äiti on luvannut tehdä meille puolukkapiirakkaa, jos saamme kerättyä tarpeeksi marjoja siihen!
   Aamu innostui lasten ehdotuksesta ja alkoi etsiä hyvää puolukkamätästä. Maija ja Olli juoksivat eri suuntiin ja pian marjakorin pohja alkoi peittyä mehukkaista, punaisista marjoista.
   – Minulla on jo hirmuisen monta marjaa, Olli huudahti.
   – Minä olen poiminut jo ainakin sata! Maija väitti.
   Aamu sen sijaan oli hiljaa. Hän ei löytänyt hyvää marjamätästä. Hän ei millään ehtisi poimia yhtä paljon kuin Maija ja Olli.
   Silloin Aamu huomasi puun, joka suorastaan notkui hehkuvan punaisista marjaryppäistä. Tuoltahan hän saisi nopeasti kerättyä ison määrän marjoja!
   Aamu alkoi napsia marjaterttuja puusta. Ei mennyt aikaakaan kun hänellä oli marjoja yhtä paljon kuin Maijalla ja Ollilla yhteensä.
   Aamu kiiruhti lisäämään keräämänsä marjat Maijan ja Ollin marjakoriin.
   Kori alkoi näyttää täydeltä, joten lapset veivät sen isällensä.
   – Oho, nytkö te jo ehditte kerätä näin paljon? lasten isä ihmetteli ilahtuneena.
   Isä katsoi koriin ja huomasi, että osa marjoista oli hieman eri näköisiä kuin muut.
   – Kukas teistä poimi näitä terttuja? hän ihmetteli ja otti korista Aamun keräämiä marjoja.
   Aamu katseli varpaitaan ja hivuttautui hieman Ollin selän taakse.
   – Aamu, sinäkö olet kerännyt nämä? isä kysyi.
   Aamu nyökkäsi vaisusti.
   – Nämä eivät ole puolukoita. Tiedätkö sinä, mitä marjoja nämä ovat?
   Aamu pyöritti päätään hitaasti. Hän tajusi, ettei ollut lainkaan miettinyt mitä oli poiminut. Hän oli vain halunnut saada kerättyä punaisia marjoja nopeammin kuin Maija tai Olli.
   Lasten isä puhui tiukkaan sävyyn Aamulle.
   – Sinun ei koskaan pitäisi poimia sellaisia marjoja, joista et tiedä mitä ne ovat. Ne saattavat olla myrkyllisiä. Olisimme voineet kaikki saada mahan kipeäksi niistä.
   Aamua alkoi itkettää. Ei hän ollut tarkoittanut sairastuttaa ketään.
   Häntä kadutti kovasti.
   – Anteeksi, Aamu sanoi itkua nieleskellen.
   – Saat anteeksi. Luulen, että olet oppinut tänään läksyn, lasten isä sanoi.
   – Nämä sitä paitsi eivät ole myrkyllisiä marjoja. Nämä ovat pihlajanmarjoja. Teemme niistä jotakin muuta herkkua.
   – Tulkaa nyt kaikki, lähdetään kotiin tekemään puolukkapiirakkaa.
   Se piirakka oli erityisen hyvää, niin kuin vain itse kerätyistä marjoista tehty piirakka voi olla.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 33/2012