Lukunurkka: Vuoropuhelu

3.10.12

Lukunurkka

Vuoropuhelu

Yksi vanhimmista rukouksen määritelmistä on peräisin 100-luvulta: ”Rukous on vuoropuhelua Jumalan kanssa” (Kleemens Aleksandrialainen). Wilfrid Stinissenin mukaan se on edelleenkin paras rukouksen määritelmä.
   Wilfrid Stinissen on aikamme tunnetuimpia kristillisiä kirjoittajia. Tuoreimmassa kirjassaan hän käsittelee rukousta kolmesta evankeliumien avaamasta näkökulmasta: 1) sanat jotka Jeesus puhuu meille, 2) sanat jotka puhumme Jumalalle, 3) sanat jotka yhdessä Jeesuksen kanssa puhumme Isälle.
   Jumalan olemus on sana – ja siksi hän puhuu lakkaamatta.
   Luterilaisen lukijan on helppo yhtyä kirjoittajan ajatuksiin, kun hän selittää koko Raamatun olevan yhden Sanan, Kristuksen, tulkintaa. Kristus on koko Raamatun avain. Samoin Stinissenin opetus Jumalan sanan pureskelemisesta saa vastakaikua luterilaisen raamattuopetuksen sydänäänistä.
   Rukoustapamme heijastaa käsityksiämme Jumalasta. Stinissenin Jumala-käsitys on syvän luottamuksen täyttämä; Jumala on ennen kaikkea armollinen Isä. Niinpä Wilfrid Stinissen opettaakin, että Jumala tarkkailee enemmän kaipuutamme kuin suorituksiamme. Hän myös toteaa, että joskus Jumalan vastaukset viipyvät sen takia, että vastaanottokykymme ei ole (vielä) riittävä. Raamatun lukeminen on avain myös rukoukseen, sillä evankeliumit kertovat, mitä meidän tulee kaivata ja miten.
   Wilfrid Stinissenin tämäkin kirja on todella lukemisen arvoinen. Tekstejä saattelevat kuvat ovat kauniita, mutteivät juuri liity kirjan teksteihin. Parempi kuvavalinta olisi tehnyt kirjasta vielä käyttökelpoisemman.

VEIJO KOIVULA

Artikkeli on osa lehteä 32/2012