Merja Jyrkästä Siikalatvan kirkkoherra

10.10.12

Kappalainen Merja Jyrkkä valittiin maanantaina suurella äänten enemmistöllä Siikalatvan uudeksi kirkkoherraksi.
   – Istuin ja odotin jännittyneenä tulosta. Sitten alkoivat puhelimet pirisemään. Sanoin miehelleni ja pojalleni, että nyt saa halata. Sain halit. Ilta kului tekstiviesteihin vastaamalla.
   Jyrkkä aikoo kirkkoherrana tarttua ensimmäiseksi jumalanpalvelusten suunnitteluun, koska se vaikuttaa henkilökunnan resurssointiin. Siikalatvan jokaisessa viidessä kirkossa ei voida viettää joka sunnuntai jumalanpalvelusta, sillä siihen eivät työntekijäresurssit yksinkertaisesti riitä. Vuorottelu on siksi syytä suunnitella, jotta kappeliseurakunnat tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi.
   Jyrkän mukaan ei ole ongelmatonta, että vanhuksen on matkattava 30–40 kilometriä kirkkoon, kun lähellä olevassa kappelissa ei ole juuri sinä sunnuntaina jumalanpalvelusta.
   Siikalatvan seurakunnan henkilöstöä vähennetään talouden heiketessä. Se tapahtuu seurakunnan strategian mukaisesti luonnollisen poistuman kautta. Talouspäälliköllä on Jyrkän mukaan jo suunnitelma asiasta. Jyrkkä kuitenkin huomauttaa, että seurakunnan taloustilanne ei ole päällekaatuvan huono.
   – Pitää pohtia, mikä seurakunnan toiminnassa on luovuttamatonta ja mistä pitää vähentää.
   Hallituksen kuntauudistus tekee Jyrkän mukaan Siikalatvan seurakunnan tilanteen epävakaaksi. Jos kuntia yhdistetään, seurakuntarajatkin menevät uusiksi. Jyrkkä toivoo, että Siikalatva olisi uusimuotoisen rovastikunnan yksi seurakunta. Jos käy niin, että Siikalatvan seurakunta liitetään toiseen seurakuntaan ja lakkaa olemasta, Jyrkkä näkee tehtäväkseen pitää siikalatvalaisten puolta.
   Jyrkkä ei vielä tiedä milloin hän aloittaa kirkkoherrana. Vt. kirkkoherra Erkki Piri on kuitenkin arvellut, että pesti voisi alkaa 1. joulukuuta.
   Siikalatvan kirkkoherranvaalissa äänoikeutettuja oli 5 283 ja äänestysprosentti 28,9. Jyrkkä sai 1057 ääntä.
Kappalainen Perttu Kyllönen sai 396 ja seurakuntapastori Janne Isomaa 72 ääntä.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 33/2012