Norsunluun salakauppa nousee uskosta

3.10.12

Norsunluun kauppa kiellettiin kansainvälisesti vuonna 1989. Sen jälkeen hyödykkeen salakauppa on ollut nousussa. Amerikkalainen National Geographic -lehti on selvittänyt, että suuri osa salakaupasta aiheutuu norsunluusta kaiverrettujen uskonnollisten esineiden kysynnästä.
   Lehden tutkiva toimittaja Bryan Christy kertoo: ”Mitä tahansa löysinkin kaivaessani juttuuni materiaalia, uskonto oli jollain tavoin mukana.”
   Christyn juttu Norsunluun palvonta ilmestyi syyskuun puolessa välissä National Geographic -lehdessä.
Christyn mukaan elefanttien salametsästys on suurimmillaan kymmeneen vuoteen. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojeluluun keskittynyttä Cites-sopimusta hallinnoivat tahot arvelevat, että vähintään 25 000 elefanttia kaadettiin viime vuonna lähinnä niiden syöksyhampaiden vuoksi.
   Filippiineillä katoliset käyttävät norsunluuta krusifiksien, Neitsyt Mariaa kuvaavien veistosten ja muiden esineiden materiaalina. Cebun provinssi on erityisen tunnettu Cebun Pyhä Lapsi -veistoksista, joita käytetään palvontamenoissa ja juhlissa.
   Bryan Christy kertoo, että Vatikaani ei ole aktiivisesti yrittänyt puuttua laittomaan norsunluun kauppaan.
   –Vatikaani ei ole allekirjoittanut Cites-sopimusta eikä norsunluun kaupan kielto siten koske sitä, Chirsty huomauttaa.
   Elefantti on Christyn mukaan Thaimaan symboli, jota kunnioitetaan buddhalaisuudessa. Tradition mukaan Buddhan äiti näki unta valkoisesta elefantista sinä yönä kun hedelmöittyi. Siksi monissa buddhalaisissa kulttuureissa norsunluiset kaiverrukset ja amuletit ovat hyvin arvokkaita.
   Kiinassa norsunluuta taas käytetään sekä buddhalaisiin että maallisiin tarkoituksiin.
   Norsunluumarkkinoilla on Christyn mukaan porsaanreikiä. Thaimaassa sikäläisen elefanttikannan syöksyhampaita voi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin tiettyjen ehtojen täyttyessä. Jokaisessa maailman maassa voi hyödyntää ennen vuotta 1989 hankittua norsunluuta.
   – Norsunluun käyttäminen uskonnollisiin tarkoituksiin ei aiheuta aggressiivista syynäämistä, kuten vaikkapa silloin kun luusta veistetään sakkinappuloita.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 32/2012