Omintakeiset etunimet houkuttavat

17.10.12

Vanhemmat haluavat lapselleen aiempaa useammin ainutlaatuisen nimen. Maistraateissa ja myös oikeusministeriön nimilautakunnassa poikkeukselliset nimiehdotukset ovat lisääntyneet pikkuhiljaa.

Nykyvanhemmat antavat lapsilleen perinteisiä etunimiä, kuten Pekka, mutta samanaikaisesti suuntauksena on se, että jälkikasvulle halutaan nimi, jota ei ole kenelläkään muulla.
   – Etunimen valinnassa näkyy yksilöllistyminen aiempaa enemmän. Lapselle etsitään uniikkia nimeä. Tässä kohdin on tapahtunut pientä muutosta aiempaan, Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija Sirkka Paikkala toteaa.
   Paikkala tietää mistä puhuu. Hän on kuulunut yli kymmenen vuotta oikeusministeriön alaiseen nimilautakuntaan, joka käsittelee kaikissa kokouksissaan useita etunimiasioita: muun muassa maistraatit voivat tulkinnanvaraisissa tapauksissa pyytää lautakunnalta lausuntoa etunimistä.

Nimeksi pelkkä
kirjainyhdistelmä

Kun lapsille halutaan poikkeuksellinen nimi, ollaan jo lähellä sitä kehitystä, että nimeksi muokataan jotain sellaista, joka on pelkkä kirjainyhdistelmä tai kuulostaa joltakin, muttei tarkoita mitään.
   Tämä on huomattu esimerkiksi Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien keskusrekisterissä.
   Rekisteristä ei sanota tällaisista nimistä esimerkkejä, mutta ilmiö on hyvin päinvastainen sille, että melkoinen osa nimistöstä tulee Raamatusta. Nimet ovat voineet muuntua suomalaisiksi, kuten vaikkapa Petrus – mikä tarkoittaa kalliota – Pietariksi tai Petriksi.
   Automaailmasta vastaava esimerkki voisi olla nimi Opel Vectra. Nimi Vectra on kehitetty tietokoneella eikä tarkoita millään kielellä yhtään mitään. Silti se on helppo lausua missä päin maailmaa tahansa.
   Paikkala painottaa, että nimilain mukaan mikä tahansa kirjainyhdistelmä ei käy lapsen etunimeksi. Myöskään esimerkiksi tunnetun yrityksen nimeä ei voi antaa lapselle.

Maksimina
kolme etunimeä

Sirkka Paikkala selventää, että vain pieni joukko vanhempia koettelee nimen sopivuuden rajoja. Äärimmäinen tapaus on se, että vanhemmat eivät ilmoita lapselleen nimeä lainkaan tai esittävät vain sellaisia nimiä, joita ei voi merkitä väestötietojärjestelmään.
   – Silloin lapselle on määrättävä oheishuoltaja, jotta asia saadaan kuntoon, Paikkala kertoo.
   Nimilain mukaan lapsella saa olla enintään kolme etunimeä. Paikkala korostaa, että käytännöksi on vakiintunut, että vain yksi kolmesta nimestä voi olla yhdysmerkillinen, kuten Anna-Sofia.
   Ihmisjoukossa on aina niitä, jotka ajattelevat, ettei laki koske heitä. Paikkala kertookin nimiehdotuksesta, jossa kaikki kolme nimeä olivat yhdysmerkillisiä.
   Kolmen etunimen sääntö ei ole Paikkalan tietämän mukaan aiheuttanut paineita muuttaa tältä kohdin nimilakia. Pikemminkin Euroopassa on ollut jo vähän aikaan trendinä, että lapsella on vain yksi nimi.

Monikulttuurisuus
muuttaa nimikäytäntöä

Myös Suomen muuttuminen monikulttuurisemmaksi tuo maistraateille nimiasioissa pohdiskeltavaa.
Sirkka Paikkala kertoo, että nimilautakunnassa on jouduttu käsittelemään esimerkiksi nimen Jihad sopivuutta lapselle. Vaikka sana Jihad yhdistyy monien mielessä käsitteeseen pyhä sota, nimi tarkoittaa myös sisäistä kamppailua ja kilvoittelua ja on etunimenä käytössä muslimikulttuurissa.
   Nimilautakunnan mukaan Jihad-nimi ei ole kuitenkaan sopiva Suomessa asuvalle lapselle.
   – Länsimaisessa viitekehyksessä nimet Jihad – tai toinen esimerkki todellisuudesta – Lucifer voivat aiheuttaa lapselle ongelmia, vaikka jossakin toisessa kulttuurissa nimiä ei pidettäisikään sopimattomina.
   – Nimilaki korostaa, ettei etunimeksi voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai joka voi aiheuttaa lapselle haittaa, Paikkala toteaa.
   Hän tarkentaa kuitenkin, että Suomessa olevan lapsen etunimeksi voidaan hyväksyä vieraan kulttuurin mukainen nimi, jos se on perusteltua esimerkiksi lapsen kansalaisuudella tai perhesuhteilla. Kansallinen nimilaki on tärkeä työväline Paikkalalle.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 34/2012