Pääkirjoitus

17.10.12

Pääkirjoitus

Kuka alkaa yksineläviä?

Tässä lehdessä palataan Oulun seurakuntia koskevaan kestoaiheeseen: mistä löytää sinkkutoiminnalle uudet vetäjät, jotta toiminta voisi jatkua? Rauhan Tervehdys peräsi samaa asiaa edelliskerran viime toukokuussa. Silloin sinkkutoiminnassa mukana olleet olivat jättäneet aiheesta kirjallisen vetoomuksen Oulun seurakuntien kirkkoherroille.
   Toukokuun jälkeen kirkkoherrat ovat todenneet, että sinkkutoiminnan jatkuminen olisi tärkeää. Diakoniaviranhaltijoiden terveiset olivat, ettei ”sinkkuilu” kuulu diakoniatyölle, vaan seurakuntien aikuistoiminnalle.
   Tällä hetkellä sinkkutoiminnalle on luvassa yksi vetäjä. Hän haluaa kuitenkin itselleen työparin.
   Oulun seurakuntien vaikeus löytää sinkkutoiminnalle vetäjiä ei ole epätavallista kirkossa. Syitä ilmiölle on hyvä pohtia rehellisesti vaikkapa Rauhan Tervehdyksen sivuilla.
   Onko seurakunnassa liian vahvana ihanne perhekeskeisestä elämäntyylistä?
   Ainakin Tampereen ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymissä sinkkutoiminta kuuluu diakoniatyölle. Tampereella järjestetään yksinelävien toivomuksesta muun muassa seurakunnan pikadeittejä eri-ikäisille parittomille. Treffejä järjestetään siitä huolimatta, että kaikki eivät suinkaan etsi ensisijaisesti kirkon sinkkuilloista itselleen kumppania.
   Vertailu on hyödytöntä, mutta hitaista hämäläisistä voisi ottaa mallia tällä kohdin: seurakunnassa tehdään asioita railakkaassa hengessä ihmisten tarpeita palvellen.
   Kun Oulussa saadaan joku päivä sinkkutoiminta järjestettyä, vetäjillä on mitä erilaisimpia mahdollisuuksia kohdata heterogeeninen yksinelävien joukko. Turun sinkkujen nettisivuilla on esillä muun muassa kirjavinkkejä niille, joiden tuskana on oma lapsettomuus.
   Tampereen yliopistossa on tutkittu seurakunnan sinkkutoiminnan merkitystä sinkkujen selviytymisessä. Irma-Vappu Mikkosen tutkimus löytyy netistä.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 34/2012